Onko Espoossa riittävästi päiväkotipaikkoja?

Klikkiotsikon vastaus: ei ole. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen. Miten ja missä päätetään minne ja minkälaisia päiväkoteja rakennetaan? Miksi ei osata arvioida päiväkotipaikkojen määrää oikein? Vuosittain Espoossa päätetään investointiohjelmasta osana talousarviota. Näin humppa etenee vuosittain

  1. Virkamiehet valmistelevat vuosittain seuraavan 10 vuoden investointiohjelman investointikaton sisällä. Tämä tarkoittaa siis sitä, listalta saattaa tippua/ siirtyä pois tarpeellisia hankkeita jos joku vielä kiireellisempi menee ohi ja kaikki eivät mahdu investointikaton sisälle. Investointikatto on Espoossa poliittisesti päätetty raja sille, kuinka paljon investointikaudella voidaan rakentaa tai korjata. Vuokrakohteet eivät kuitenkaan sisälly investointikattoon
  2. Investointisuunnitelma tulee syyskuussa kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaoston sekä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan käsittelyyn. Silloin poliittisten päättäjien pitäisi tajuta, mitä listalta ehkä puuttuu ja miten hyvin se vastaa tarpeeseen. Virkamiehet eivät välttämättä tätä suoraan kerro, koska heidän pitää pysyä investointikaton sisällä. Lautakunnalle esitetty materiaali näyttää tältä.
  3. Bonuksena lautakunnassa oli tällä kerralla mukana ei julkisena materiaalina myös varhaiskasvatusjaostossa moneen kertaan vaatimani varhaiskasvatuksen palveluverkkoselvitys. Käytännössä siis kasa taulukoita, joista selvisi, että etenkin Espoon keskuksen ja Espoonlahden suuralueilla oli syntymässä valtava vaje päiväkotipaikoista ennustettuun osallistujamäärään nähden jos esitetty investointiohjelma olisi hyväksytty. Voi tulla yllätyksenä, mutta aikaisemmin tällaista ihan perusdataa ei ole ollut päätöksenteon tukena. Kokosin taulukoista laskennallisten paikkojen ja ennustetun osallistujamäärän välisen erotuksen yhteen taulukkoon ja laitoin lautakunnalle viestiä ja pyysin heitä tekemään lisäysesityksen heille esitettyyn investointiohjelmaan. Lautakunnan vpj Pinja Nieminen (vihr) teki aiheesta lisäysesityksen joka hyväksyttiin yksimielisesti.
  4. Lautakuntien käsittelyn jälkeen kaupunginjohtaja julkaisee oman budjettiesityksensä. Siellä ei yleensä ole otettu huomioon lautakuntien lausuntoja budjettikehykseen.
  5. Sitten valtuustoryhmät tekevät omat muutosesityksensä budjettiin. Tässä voi vielä yrittää saada muutettua investointiohjelmaa (kuten muutakin budjettia). Vihreiden ryhmä ja ennen kaikkea kaupunginhallituksen vpj ja tila- ja asuntojaoston pj Henna Partanen teki ison duunin koko investointilistan (sisältää koulut, päiväkodit, uimahallit, tiehankkeet ym) vertaamisessa edelliseen vuoteen ja pyytämällä selvityksiä puuttuvien tai lykättyjen kohteiden vaikutuksista. Teimme lukuisia muutosesityksiä investointiohjelmaan tämän työn perusteella.
  6. Sitten valtuustoryhmien puheenjohtajat kokoontuvat budjettineuvotteluihin vääntämään budjetista lopullisen version. Neuvottelut ovat hyvin luottamuksellisia ja niistä ei saa kertoa julkisuuteen kuin lopputulos. Mutta sen voi sanoa, että neuvotteluissa juuri punnitaan eri poliittisten ryhmien arvot ja se mitä halutaan painottaa. Toisaalta jotkut asiat saattavat saada neuvottelupöydässä tukea helpommin jos neuvottelijoilla on asiaan omakohtainen side tai muuten hyvin tietoa asiasta. Ja toisaalta jos neuvottelijoilla ei tietoa ole ja paikalla olevat virkamiehet eivät sitä osaa antaa niin moni tärkeäkin asia saattaa jäädä vähemmälle huomiolle. Selkeä data auttoi neuvottelijoitamme Jyrki Kasvia ja Henna Partasta vakuuttamaan lopulta myös muut puolueet siitä, että investointilistaan on lisättävä uudet päiväkodit Espoon keskuksen ja Espoonlahden alueille.
  7. Lopulta valtuusto hyväksyy budjetin päiväkoteineen. Nyt sitten vahditaan että nämä lisätyt päiväkodit oikeasti lähtevät toteutumaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun neuvottelutuloksella pyyhitään pöytää. Valitettavasti.
  8. Ja sitten odotetaan että ensi vuoden investointiohjelman valmistelu on jo lähtökohtaisesti avoimempaa ja paremmin väestöennusteet toteuttavaa kuin nyt.

 

Jaa:

Kieli- ja kulttuuriopettajista päiväkodeissa

Puhe valtuustossa 18.11.2019
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos aloitteen tekijöille. Espoossa varhaiskasvatusikäisestä väestöstä jo neljännes on vieraskielisiä. Moni vieraskielisten perheiden lapsista on saattanut jo syntyä Suomessa, mutta lapsi saattaa silti päiväkotiin tullessaan osata hyvin vähän tai ei ollenkaan Suomea. Päiväkodit ja koulut ovat lapsille ja vanhemmillekin tärkeä paikka tutustua suomen kieleen ja kultuuriin ja todella olennaisessa asemassa kouluvalmiuksien varmistamisessa ja kotouttamisessa. Omien lasteni päiväkodeissa on juhlittu mm. 100-vuotiasta Suomea ja vietetty ihania joulujuhlia monikulttuurisella porukalla. Päiväkodissa jokainen perhe kohdataan ja varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluu, että vanhempien kanssa käydään vasukeskustelut säännöllisesti ja yhdessä mietitään miten lapsen vahvuuksia ja kehittämiskohteita tuetaan parhaiten.

Kieli- ja kulttuurieroja on ja siksi tarvitaan riittävästi osaavaa henkilökuntaa päiväkoteihin ja kouluihin lasten ja vanhempienkin kanssa toimimiseen. Esimerkiksi vasukeskusteluiden käyminen tulkin kanssa on kaikille osapuolille varmasti raskaampia mutta uskon, että sitäkin tärkeämpää että ne käydään kunnolla.

Olen iloinen, että Espoossa on pystytty palkkaamaan uusia kieli- ja kulttuuriopettajia varhaiskasvatukseen ja vahvistamaan niitä ryhmiä, joissa vieraskielisten lasten määrä on iso. Samalla tärkeää osaamista eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lasten ja perheiden kanssa toimimiseen ja suomen kielen opettamiseen siirtyy kaikille varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Tätä toimintamallia on syytä jatkossa entisestään vahvistaa.

Jaa:

Päiväkotien työolosuhteista

Puhe valtuustossa 18.11.2019 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos aloitteen tekijälle ja varhaiskasvatuksen virkamiehille aloitteen pohjalta toteutetusta kyselystä. Aihe on todella tärkeä ja vaikka työolosuhteita seurataan säännöllisesti myös Kunta10 tutkimuksen avulla, tuli tässä kyselyssä lisää ymmärrystä siitä mitä kehittämistoimia tarvitaan, jotta työolosuhteet paranevat ja voimme varmistaa laadukkaan varhaiskasvatuksen tasapuolisesti kaikkialla.. Varhaiskasvatus on tärkeä osa meidän koulutusjärjestelmää, itse asiassa monissa tutkimuksissa on todettu että jopa sen tärkein osa.

Varhaiskasvatusjaostossa käsiteltiin juuri kehittämistoimia, joita varhaiskasvatuksessa tehdään työhyvinvoinnin parantamiseksi. Kehittämiskohteiksi oli nostettu erityisesti työn hallinnan tunteen parantaminen sekä väkivallan ja uhkatilanteiden vähentäminen asiakkaan taholta. Molempiin kehittämiskohteisiin on laadittu useita kehittämistoimenpiteitä seuraaville vuosille ja tiedän, että toimialalla ja yksiköissä tehdään kovasti töitä sen eteen, että tätä lapsille, perheille ja koko yhteiskunnalle tärkeää kasvatus- ja koulutustyötä olisi mahdollista tehdä hyvin.

Riittävä osaavan henkilöstön määrä päiväkodeissa on aivan olennainen kun haluamme varmistaa laadukkaan varhaiskasvatuksen. Osaajapula on iso ja tarvitaan myös koulutusmäärien nostoa, jotta uusia ammattilaisia saadaan alalle. Johtamiseen on syytä panostaa, jotta ammattilaiset myös pystyvät antamaan parastaan. Varhaiskasvatuksessa eletään isojen muutosten keskellä ja silloin myös hyvän johtamisen tarve korostuu.

Kuten aloitevastauksessakin todetaan, myös tilojen pitää olla kunnossa että arki päiväkodeissa sujuu. Liian täydet tai huonokuntoiset tilat heikentävät sekä lasten että työntekijöiden hyvinvointia. Erilaiset poikkeusjärjestelyt ovat valitettavasti arkipäivää liian monessa päiväkodissa ja hätäväistöihin on jouduttu edelleen turvautumaan. Kevään tilanne näyttää poikkeusjärjestelyiden osalta joillakin Espoon alueista ennusteiden mukaan todella huolestuttavalta. Lautakunnalle toimitettujen tietojen mukaan esitetty investointiohjelma ei ole riittävä vajeen paikkaamiseen seuraavien vuosien aikana. Toivottavasti talousarvioneuvotteluissa riittää viisautta varmistaa, että Espoossa on riittävästi päiväkotipaikkoja tarpeeseen nähden alueittain ja peruskorjaukset tai korvaavat tilat huonokuntoisiin kohteisiin tehdään ajoissa.

Jaa:

Miksi vihreät ja pari äänestysvinkkiä Uudellemaalle

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on 3.-9.4, vaalipäivä su 14.4. Nyt on siis viimeistään aika päättää kenelle se oma ainokainen ääni näissä vaaleissa menee. Suomen suhteellisen vaalitavan takia kannattaa miettiä ensin mille puolueelle/ listalle äänensä antaa ja sitten vasta valita ehdokas siitä puolueesta. Ääni ehdokkaalle on aina ääni myös puolueelle ja jos muuten sinulle sopiva ehdokas edustaa mielestäsi väärää puoluetta on riski, että tuet arvojesi vastaista politiikkaa eikä oma ehdokkaasi edes pääse läpi. Ja jos ehdokas on kovin eri mieltä oman puolueensa kanssa keskeisistä kysymyksistä, ei hän myöskään tule välttämättä saamaan juuri mitään eduskunnassa aikaan. Politiikassa kun mitään ei saa aikaiseksi yksin vaan eduskuntaryhmien merkitys päätöksenteossa on suuri. Oli sitten kyse ryhmäkurista tai vain siitä, että yksittäinen kansanedustaja ei pysty perehtymään kaikkeen päätöksentekoon kovin kattavasti ja ryhmässä jaetaan vastuita ja muodostetaan yhteisiä kantoja.

Miksi minun valintani puolueeksi on Vihreät?

  1. Ilmasto ja ympäristökysymykset: Vihreillä on kaikkein uskottavin ohjelma ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tässä maailman tilassa haluan valtaan puolueita, jotka ottavat haasteen tosissaan ja ryhtyvät hommiin. Jotka perustavat näkemyksensä tieteeseen, ovat valmiita myös muuttamaan ajatteluaan ja tavoitteitaan tutkimustiedon ja tekniikan kehityksen myötä. Hyviä ilmastoehdokkaita löytyy lähes jokaisesta puolueesta, mutta jos puolue ei ole edes omissa ohjelmissaan sitoutunut keinoihin, joilla 1,5 asteen tavoitteisiin päästään, ei ole mitään taetta että puheille löytyy katetta
  2. Koulutus ja varhaiskasvatus: vaalien alla kaikki puhuvat kauniisti koulutuksesta, mutta teot ratkaisevat. Monet muistavat viime vaaleista #koulutuslupauksen, joka petettiin räikeästi. Hallitus ajoi läpi varhaiskasvatuksessa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen ja suurennettiin ryhmäkokoja. Monessa kunnassa saatiin onneksi säilytettyä tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen ja suhdeluvut ennallaan. Ainakin Espoossa tämä oli vihreiden ansiota.
  3. Eriarvoisuuden torjunta, perustulo, avoin maailma: Suomella ei ole varaa menettää osaa porukasta syrjäytymiselle ja masennukselle. Me tarvitsemme sellaista politiikkaa, että kaikki pysyvät mukana ja nuorten syrjäytymistä ehkäistään  ennalta. Sosiaaliturvaa pitää uudistaa perustulon suuntaan ja luoda enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia. Meillä ei ole myöskään varaa rasismiin ja rajojen sulkemiseen. Panostetaan mielummin siihen, että kaikki tänne tulijat saadaan mahdollisimman tehokkaasti mukaan koulutukseen ja töihin ja oppimaan suomea.  

Vihreiden vaaliohjelma

Kansanedustajaehdokkaalta vaadin itse sitä, että hän ei ole politiikassa ihan kokematon. Kunnallispoliittiset näytöt kertovat, saako ehdokas mitään politiikassa aikaan ja jaksaako hän todella tehdä kansanedustajan työtä. Näitä ehdokkaita Uudeltamaalta voin lämpimästi suositella:

Saara Hyrkkö: Saaralla on näkemystä, pokkaa ja taitoa viedä asioita eteenpäin. Saara toimii Espoossa sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana, Suomen Lukiolaisten Liiton pääsihteerinä ja on koulutukseltaan DI. Lisäksi hän on partiolainen <3 Kun on seurannut Saaran työtä Espoon kuntapolitiikassa, on vakuuttunut siitä, että hänestä Suomi saisi paneutuvan ja osaavan kansanedustajan, joka osaa ajatella asioita laajasti ja myös tulevien sukupolvien näkökulmasta. Saara osaa viestiä tekemistään napakasti ja innostavasti, mutta ei kuitenkaan sorru populismiin. (videot)

Inka Hopsu: Inka on Vihreän valtuustoryhmän pj ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan vpj Espoossa. Opettajana ja kehitysyhteistyöjärjestössä opetusasioiden kanssa työskentelevänä Inka todella tuntee ja tietää koulutuksen merkityksen ja ymmärtää siihen liittyvää politiikkaa. Inka myös partiolainen, olemme samasta lippukunnasta 🙂 Inka on taitava neuvottelija, joka pystyy viemään ryhmän tavoitteita eteenpäin tehden kompromisseja mutta kuitenkin pitäen tärkeimmistä tavoitteista kiinni. Tämä on politiikolle tärkeä ominaisuus

Tiina Elo:  Tiina on huikean osaava, kokenut ja ahkera poliitikko. Kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana Espooss Tiina tekee hartiavoimin töitä avoimemman päätöksenteon ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Tiina saa asioita aikaan ja hänen ohitseen ei pääse huonosti valmisteluja päätöksiä. Tiina ymmärtää, että usein ne kaikkein kuivimmilta kuulostavat prosessit ja linjapaperit ovat niitä joihin kannattaa vaikuttaa, että rakenteet aidosti muuttuvat. Tiina ottaa selvää, kysyy, kuuntelee ja tekee sitten punnittuja päätöksiä. Ja seisoo niiden takana.

Henna Partanen: Henna on arkkitehti ja Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan vpj. Espoo kasvaa vauhdilla ja siinä missä moni uupuisi lautakunnan materiaalipinojen alle, Henna perehtyy kaavoihin, kuuntelee asukkaita, ottaa selvää ja vaikuttaa oikeissa paikoissa. Moni kaava on Espoossa muuttunut ihmisille, ilmastolle ja ympäristölle parempaan suuntaan Hennan ansiosta. Henna suhtautuu politiikkaan ja hänelle tärkeisiin asioihin kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa todella intohimoisesti.

Jaa:

Uusiutuva tulevaisuus on täällä – aurinkosähköä taloyhtiöön

Aurinkoisesta säästä tulee tietty aina hyvä mieli, mutta erityisen kivaa se on nyt, kun talomme katolla olevat aurinkopaneelit tuottavat selvää sähköä jo helmikuussa! Jotenkin innostun näistä käppyröistä niin, että ihan sellaisella asialla tässä lähdin kirjoittelemaan, että haluaisitko kuulla lisää siitä miten meidän taloyhtiöön tuli aurinkosähköä? No ei se mitään, kerron silti 😃

Meille oli jo talon rakennusvaiheessa selvää, että aurinkopaneelit laitetaan katolle, mutta ensimmäiset vuodet niitä oli vielä aika vähän ja tuotettu sähkö tuli ainoastaan taloyhtiön yhteiseen käyttöön, ei asunnoille. Viime vuonna päätettiin hankkia lisää paneeleita ja samalla tehdä takamittarointi (joka siis ilmeisesti on tässä välillä tullut mahdolliseksi, koska ainakin Carunan puheissa oli vielä viisi vuotta sitten jos ei laitonta niin ainakin täysin mahdotonta toteuttaa), jossa taloyhtiölllä on vain yksi sähkösopimus sähköyhtiön kanssa ja asukkaat maksaa sähkövastiketta kulutuksen mukaan taloyhtiölle. Tämä vaati yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen ja tietty vähän säätöä laskujen kanssa. Paneelien tuottama sähkö menee nyt siis käyttöön taloyhtiölle ja asunnoille ja ylijäämä myydään verkkoon. Koska lopulliset muutostyöt saatiin valmiiksi aika myöhään syksyllä niin ensimmäiset kuukaudet uudella systeemillä oli aika hiljaista, mutta nyt helmikuussa meidän taloyhtiö on tuottanut sähköä yhteensä 201 kWh ja sitä on myyty verkkoon 17 kWh. Taloyhtiön kokonaiskulutus samana aikana on ollut 3511 kWh eli olemme tuottaneet itse n. 6 % kuluttamastamme sähköstä helmikuun aikana. Ja tästä se tietysti vaan kasvaa kun auringon määrä lisääntyy.

Ja sitten sitä miettii, että jos muillakin olisi näin ja yhä useammat katot tuottaisivat aurinkosähköä, niin se olisi jo osa ratkaisua uusiutuvaan energiantuotantoon. Ja miten tärkeää on nyt kevään vaaleissa äänestää jotain sellaista, joka aikoo olla osa ratkaisua ja keksiä keinot, joilla tämä tehdään toteen mahdollisimman monella katolla. Vihreiden energiavisiossa onkin tähän liittyen oikein hyviä kirjauksia, nyt pitää vaan äänestää Suomelle sellainen hallitus, joka ottaa homman tosissaan. Aurinko ei tietysti yksin Suomessa riitä, kun tuota pimeääkin riittää, mutta on silti sulaa hulluutta olla käyttämättä energiaa, jota taivaalta tarjoillaan. Kysy siis ehdokkaaltasi, miten hän aikoo edistää muutosta. Ratkaisuja on varmasti monia, mutta ilmastonmuutoksen torjunta myös vaatii sen, että toimeen tartutaan viipymättä eikä juututa hokemaan, että ”ei pieni Suomi voi yksin maailmaa pelastaa” tai että ”ei Suomessa aurinko paista”.

Finsolarin sivuilla hyvä selvitys siitä, miksi taloyhtiöiden katoilla aurinkovoimalat vielä harvinaisia ja mitä muutoksia tarvitaan.

Politiikkasuositus: Taloyhtiön asukkaiden aurinkosähkön tuotantoa tulisi edistää lainsäädäntömuutoksella

Aurinkoa päivään!

Jaa:

”Milloin päättäjät oikein heräävät tähän?” – ylitäydet päiväkodit

Kysymyksen kysyi minulta yksi kanssa vanhempi päiväkodin joulujuhlassa. Meille oli juuri ilmoitettu, että lapsiemme ryhmä  jaettaisiin kahtia, koska yläkerran ”saliryhmänä” toimivaan ylimääräiseen ryhmään piti siirtää maksimimäärä lapsia alakerrasta ja alakerran isojen ryhmään lapsia pienten ryhmästä. Päiväkotiin oli nimittäin tunkua ja uudet lapset tulevat kaikki pienten ryhmään. Muutos tuntui kurjalta sekä lasten että henkilökunnan puolesta. Oma nelivuotias oli juuri syksyllä vaihtanut päiväkotia ja ryhmän vaihtaminen ei tuntunut kivalta ajatukselta, kun juuri oli saanut kavereita ja kiintynyt ryhmän aikuisiin. Ylimääräinen ryhmä yläkerrassa toimii tiloissa, jotka aikaisemmin ovat olleet koko päiväkodin yhteisessä käytössä. Liikuntasali on nyt lähes pelkästään ryhmän käytössä ja lapset leikkivät myös eteisessä kun kaikki tilat ovat tupaten täynnä. Kuravaatteita ja haalareita kuivataan mielikuvituksellisissa paikoissa. Onneksi kuitenkin lapsi on sopeutunut muutokseen hyvin ja ammattitaitoinen henkilökunta tekee kaikkensa, että toiminta pyörii. Kaikkea jaksaa jos tietää, että tilanne on väliaikainen. Mutta onko se?

Milloin päättäjät oikein heräävät tähän?

Käymme varhaiskasvatusjaostossa jokaisessa kokouksessa läpi paikkatilanteen alueittain. Poikkeusjärjestelyjä eli näitä ylimääräisiä ryhmiä on aina jollain alueella. Tiloja ei vaan ole tarpeeksi. Ja vaikka uutta rakennetaan, ei tarjonta kohtaa riittävästi kysyntää. Toisaalta investoinneista ja budjeteista väännetään valtuustoryhmien välillä ja päätöksiä tekevät monet, joille päiväkotipaikkojen vähyys tai ylitäydet päiväkodit eivät näy omassa arjessa tai tule muuten iholle ja silloin on helpompi olla sitä mieltä, että ei pidä rakentaa ”liikaa” vaan miettiä miten tilat saataisiin tehokkaammin käyttöön.  Varhaiskasvatuksessa tehtiin syksyllä selvitys, jonka tulos oli, että ”tilojen täyttöaste, eli sijoitettujen lasten määrä suhteessa suosituksen mukaiseen lapsimäärään, oli lokakuussa 102 % ja maaliskuussa 108 %. Sanoisin, että aika tehokkaassa käytössä ovat jo.

Osa haluaa myös antaa yksityisille päiväkodeille tilaa eli tietoisesti jätetään investoimatta tarpeeksi kunnallista päivähoitoa, jotta yksityisillä olisi markkinoita. Näin olen ääneen kuullut sanottavan. Nyt kuitenkin kysyntä kohdistuu voimakkaasti kunnalliseen varhaiskasvatukseen ja kaikille yksityinen ei vain ole vaihtoehto. Yksityisen ja kunnallisen välisestä dilemmasta olen kirjoittanut aiemmin, mutta olisihan outoa, jos peruskoulujen osalta perusteltaisiin rakentamattomuutta näin. Yksityisellekin on paikkansa, mutta alueellisesti ei saisi synnyttää tilanteita, joissa perheellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yksityinen.

Miten vaikeaa voi olla ennustaa päiväkoti-ikäisten määrä alueella ajoissa?

Tätä minulta on kysytty myös. Ei sen kai pitäisi olla niin vaikeaa jos investoinnit perustuisivat puhtaasti väestöennusteisiin ja investoitaisiin mielummin etupainoitteisesti kuin jälkijunassa. Esimerkiksi uusille kaavoitetuille alueille päiväkodit tuntuvat rakentuvan todella myöhään ja niitä lykkäillään investointiohjelmassa hamaan tulevaisuuteen. Ajoissa rakentaminen vaatisi enemmän rahaa, jota ei ole ollut jaossa valtuustoryhmien neuvottelemassa budjetissa. Puolueiden painotuksisssa todella on eroja, suora lainaus Kokoomuksen valtuustoryhmän pj:n suusta edellisten budjettineuvotteluiden päätteeksi: ”Kokoomuksen tärkein rooli näissä neuvotteluissa on vahtia etteivät menolisäykset aivan riistäydy käsistä.” Väitän myös, että päiväkotirakentamista on helpompi lykätä jos asia ei tule omalle iholle. Kun oma lapsi ei ahtaudu entistä pienempään tilaan tai saa päiväkotipaikkaa ihan toiselta puolelta kaupunkia. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin. Vanhustenhoidosta on helpompi säästää jos asia ei kosketa omakohtaisesti.

Olen pyytänyt jaostoon selvitystä jälleen kerran päiväkotien investointisuunnitelman ja väestöennusteiden suhteesta alueittain. Kuinka monta laskennallista varhaiskasvatuspaikkaa meillä on per varhaiskasvatusikäinen lapsi kunnallisella, ostopalveluissa ja yksityisellä alueittain ja miltä kehitys näyttää näillä suunnitelmilla. Saamme selvityksen toivottavasti pian ja sillä taas lisää vääntöä syksyn neuvotteluihin.

Ennustajien puolustukseksi on sanottava, että varhaiskasvatuksen osallistumisaste on ollut nousussa (eli isompi osa ikäluokan lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen kuin aiemmin) ja esimerkiksi työllisyystilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon kysyntää päivähoidolle on. Päiväkodissa voi aloittaa uusia lapsia mihin aikaan vuodesta vaan kun koulussa koko ikäluokka aloittaa kerran vuodessa. Espoo kasvaa voimakkaasti: tänne muutetaan muualta maasta ja ulkomailta ja monella muuttajista on päiväkoti-ikäisiä lapsia.

Ja rakennetaanhan täällä myös paljon: joulun alla hyväksytyssä 10 vuoden investointiohjelmassa (ihan talousarviokirjan lopussa) on yli 40 päiväkodin korjausta tai uudisrakennusta. Silti sieltä puuttui sivistystoimen listaamia tärkeitä päiväkoteja kokonaan. Vihreiden neuvottelija Inka Hopsu teki kovasti töitä, että investointilistalle saatiin 5 uutta päiväkotia, jotka pitäisi sijoittaa alueille, joissa tarve on suurin.

Nyt sitten saamme vahtia, että näitä viittä ”ylimääräistä” ei  tuhlata muualle. Joulukuun lautakuntaan nimittäin tuotiin heti esitys, että Kalajärven päiväkoti rakennetaan uudestaan osana koulun peruskorjausta juuri päätetyn investointilistan ohi ja siihen käytetään yksi näistä viiden ”ylimääräisen” kiintiöstä. Ihan kiva muuten, mutta tämä hanke ei ratkaise paikkapulaa ja nykyinen päiväkoti on kuulemma ihan toimiva. Päiväkodin uusiminen on vain järkevää tehdä samalla kuin koulu korjataan ja saadaan paremmat tilat urheilukentälle. Sen sijaan esimerkiksi tiivistyvälle Kurttilan alueelle suunniteltu Aarrekartan päiväkoti on jätetty investointilistalta pois. Minulle tuli elävästi mieleen 90-luvun alku, kun minut kuskattiin taksilla Kurttilasta eskariin Kalajärvelle, koska ilmeisesti lähempää ei löytynyt vapaata eskaripaikkaa. Että ei se nyt ihan sama ole, missäpäin espoota ne päiväkoti- ja eskaripaikat sijaitsevat. Onneksi vihreät edustajat lautakunnassa tekivät selväksi, että vaikka hanke on hyvä, ei se voi mennä ohi kiireellisemmistä hankkeista

Sanoisin, että osa meistä päättäjistä on kovasti hereillä, mutta meteliä pitää pitää, että loputkin heräävät.

Jaa:

Espoon budjetti 2019 – panostus varhaiskasvatukseen

Espoon budjetista saatu neuvottelutulos on hyvä. Osittain torjuntavoitto tosin, mutta tärkeä sellainen. Vihreiden kannat neuvottelutulokseen Espoon Vihreiden sivuilla. Omassa valtuustopuheessani keskityin vähemmän yllättävästi varhaiskasvatukseen. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen kannattaa houkutella entistä enemmän lapsia mm. maksuttomuuden avulla. Samalla täytyy pitää tarkasti huoli, että varhaiskasvatus on aidosti laadukasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Varhaiskasvatusjaoston puheenjohtana olen päässyt seuraamaan espoolaista varhaiskasvatusta myös muusta kuin vanhemman roolista nyt puolitoista vuotta. Olen yhä vaikuttuneempi siitä, miten hienoa ja arvokasta meidän varhaiskasvatuksen henkilökunta joka päivä espoolaisissa päiväkodeissa tekee. Siksi olenkin tosi iloinen, että saimme budjettineuvotteluissa läpi meille vihreille tärkeän 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun ensi syksystä alkaen. Kokeilun myötä yhä useampi 5-vuotias pääsee 20 tunniksi viikossa varhaiskasvatukseen.

Kyseessä on iso periaatteellinen asia, mutta käytännössä asiat eivät välttämättä muutu radikaalisti. Valtaosa espoolaisista 5-vuotiaista on jo varhaiskasvatuksessa. Vieraskielisten lasten osuus on kuitenkin paljon pienempi kuin suomen- tai ruotsinkielisten ja myös alueelliset erot osallistumisasteessa ovat suuret. Maksuttomuus on yksi tapa lisätä tasa-arvoa ja mahdollistaa kaikille halukkaille pääsy varhaiskasvatukseen. Nyt oli mahdollisuus ottaa tämä valtakunnallisesti etenevä kokeilu Espoossa käyttöön, kun ensi vuonna on valmistumassa useita päiväkotihankkeita ja tilaakin pitäisi siis ensi syksynä olla.

Itse olen ollut monta kertaa lasten päiväkotiaikana vaikuttunut siitä, mitä kaikkea he ovatkaan päivän aikana tehneet. Varhaiskasvatus tasaa kodin vaikutusta lapsen oppimiseen. Päiväkodissa luetaan niillekin, joille ei kotona lueta. Siellä piirretään, askarrellaan, leikitään, opetellaan numeroita, muotoja ja kirjaimia. Sieltä saa kavereita ja oppii kaveritaitoja. Siellä oppii suomea, vaikka kotona ei sitä puhuttaisi. Siellä oppii oppimaan, noudattamaan ohjeita ja toimimaan erilaisten aikuisten ja lasten kanssa. Siellä pääsee metsäretkelle myös vannoutuneen kaupunkilaisperheen lapsi ja teatteriin ja kirjastoon sekin, joka ei muuten kävisi.

Monikulttuurisessa Espoossa varhaiskasvatuksen merkitys lasten koulupolun tasaajana on merkittävä. Varhaiskasvatusikäisistä lapsista Espoossa jo neljäsosa on vieraskielisiä. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen pistetty euro on tutkitusti se vaikuttavin euro, jonka koulutukseen voi laittaa. Meidän pitääkin pitää tiukasti huoli siitä, että kaikki varhaiskasvatus on myös aidosti laadukasta. Tarvitsemme siis jatkossakin riittävästi uusia tiloja ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin. Onneksi nyt käsillä olevassa talousarviossa on myös lisätty pysyvien varahenkilöiden määrää ja uusia vakansseja varhaiskasvatukseen. Investointointiohjelmaan saimme neuvotteluissa lisättyä uusia päiväkotihankkeita tarvetta vastaamaan. Näitä ei kuitenkaan vielä eritelty investointiohjelmassa. Seuraamme tarkasti ovatko lisäykset riittäviä ja että neuvottelutulos aidosti toteutuu.

Tein valtuustossa seuraavan toivomuksen
Valtuusto toivoo, että toimitilainvestointiohjelmaneuvotteluissa investointiohjelmaan lisätty 30 M€ varaus viiden päiväkodin peruskorjaukseen/ uudisrakennuksiin alueille, joissa paikkatarve on suurin, kohdennettaisiin vuoden 2019 aikana siten, että kohteet voidaan lisätä vuoden 2020 talousarvion yhteydessä hyväksyttävään investointiohjelmaan.

Jaa:

Oodi sähköpyöräilylle!

Hankin toukokuussa itselleni sähköavusteisen polkupyörän. Se on ollut paras hankintani pitkään aikaan ja tässä syyskelien kunnolla alkaessa on hyvä syy muistuttaa myös itselle, miksi sähköpyöräily on niin ihanaa. Olen pyöräillyt yli 2000 kilometriä tänä kesänä, vaikka aikaisemmin olin sellainen ”vain hyvällä säällä ehkä kerran viikossa töihin jos ei tarvitse hakea lapsia eikä ole mitään menoa minnekään muualle” pyöräilijä. Sähköpyöräilyyn liittyy myös paljon ennakkoluuloja ja ihmetyksiä, koska se on Suomessa edelleen yllättävän harvinaista, joten ehkä tästä kirjoituksesta voi olla apua jos mietit, voisiko sähköavusteinen pyörä olla myös sinulle sopiva. Itse innostuin vuosi sitten keväällä sähköpyöräilystä todenteolla Project Mama blogin Katjan esimerkistä.

  1. Pyöräily on kivaa. Erityisen kivaa on sähköpyöräily. Ylämäissä lähinnä naurattaa, kun moottori avustaa.
  2. Tiedän kauanko matkaan menee. Sähköavusteinen pyörä ei välttämättä ole juurikaan nopeampi jos olet jo valmiiksi nopea pyöräilijä, koska avustin auttaa vain polkiessa ja 25 km/h nopeuteen asti. Mutta matkaan käytetty aika ei riipu siitä, kuinka monta ylämäkeä matkalle sattuu tai kuinka väsynyt olen. Matka-aika on usein nopeampi kuin julkisilla ja on ihanaa hurautella ruuhkassa autoissaan istuvien ohi.
  3. Sähköpyörä on liikkumisväline, ei liikuntaväline. Minulla suurin ero tavalliseen pyörään tulee siitä, että voin pyöräillä suoraan palaveriin, koska suihkussa ei tarvitse käydä. Minulla on n. 15 km pitkä työmatka Olarista Töölöön ja luottamustoimien takia suhailen usein myös Espoon keskukseen. Ennen en tosiaankaan olisi lähtenyt pyörällä jos aamulla ensimmäisenä on tärkeä kokous Helsingissä ja illalla puheenjohtamani jaoston kokous Espoossa. Tai tiukka aikataulu töissä ja lasten haku päiväkodista ja eskarista. Nyt se on arkipäivää. Sähköpyöräily korvaa minulla julkiset tai auton, ei tavallista pyörää.
  4. Ulkoilen raikkaassa ilmassa päivittäin. Vaikka sähköavusteisella pyörällä ajaminen ei ole rasittavaa liikuntaa, on se kuitenkin aktiivista tekemistä usein ainakin 1,5 tuntia päivittäin. Sanoisin, että se vastaa sitä, että kävelisin töihin joka päivä saman ajan. Työmatkalla pääsee meren rantaan ja usein reitti kulkee myös metsän läpi.  Nyt on päässyt testaamaan miltä pyöräily tuntuu myöhään venyneen iltakokouksen jälkeen vesisateessa pimeässä. Ei yhtään niin kamalaa kuin luulin! Räntäsateita odotellessa… Ja olen myös antanut itselleni luvan vaihtaa julkisiin, kun keli menee mahdottomaksi.
  5. Pyörän selässä ei voi somettaa tai tehdä töitä. Olen huomannut palautuvani paljon paremmin hektisistä työpäivistä tai raskaista iltakokouksista kun saa pyöräillä kotiin. Ennen istuin bussissa ja metrossa nenä kiinni kännykässä ja usein tein töitä koko työmatkan ja päiväkodin portilla en ollut usein yhtään ehtinyt päästää irti töistä.
  6. Pyörän selässä on aikaa kuunnella erilaisia podcasteja, äänikirjoja, musiikkia. Ihanaa! Olen ehtinyt kuunnella mm. LongPlayn pitkiä artikkeleja, joiden lukemiseen ei ruuhkavuosien keskellä tuntunut olevan koskaan aikaa. Tämä toki pätee myös ei-sähköpyörään, mutta ajotuntien määrä jäi vaan ennen sähköpyöräilyä todella paljon pienemmäksi
  7. Pyörässäni on kiinteä, tehokas lamppu, joka toimii pyörän akulla. Aikaisemmin syksy yllätti aina pyöräilijän ja lamppu oli kotona tai patterit lopussa.
  8. Myös sähköpyörän voi tarvittaessa ottaa myös junaan tai metroon.
  9. Painava pyörälaukku tai peräkärry matkassa, ei tunnu missään.
  10. Sähköpyörien valikoima alkaa olla jo aika kattava ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Mun pyörässä on tehokas akku, joka kestää yli 100 km pyöräilyä ja valittavina 4 eri tehoa. Pyörä itsessään on kevyt ja siinä on laadukkaat osat. Akun saa helpposti irti ja siten olen uskaltanut jättää sen myös parkkiin moneen paikkaan.

Se ainoa miinus: laadukkaat sähköpyörät eivät ole ihan halpoja. Itse säästin vuoden ja sain lopulta pyörän osaksi lahjaksi, mutta Trekin pyörä on ollut ainakin tähän mennessä hintansa väärti. En ole paras henkilö antamaan ohjeita siitä, mikä pyörä olisi kenellekin sopiva, joten en aio antaa teknisiä ohjeita pyörän hankintaan. Minä hankin pyöräni liikkeestä, joka oli erikoistunut sähköpyöriin ja kävin siellä koeajolla. Liikkeessä on myös huolto, joka on plussaa verrattuna siihen, että olisi ostanut pyörän netistä.

 

Jaa:

Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti? Miten yksityistä varhaiskasvatusta tuetaan?

Olemme keskustelleet varhaiskasvatusjaostossa varhaiskasvatuksen järjestämismuodoista usein. Siis siitä, että mitä väliä on sillä, onko päiväkoti kunnan oma vai jonkun muun omistama ja kuka kulut lopulta maksaa ja millä tavalla. Nyt yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ollaan Espoossa mylläämässä uusiksi. Palveluseteliä aletaan valmistelemaan ja ostopalvelut tulevat todennäköisesti lakkaamaan.

Espoossa on seuraavat tavat järjestää varhaiskasvatusta kodin ulkopuolella

  1. Kunnan omistama päiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti, yksiköitä yhteensä n. 170
  2. Yksityisen hoidon tuella toimivia päiväkoteja n. 65, määrä on ollut kasvava. Suurimmat toimijat ovat Pilke (17 päiväkotia), Norlandia (9), Touhula (7), loput muutaman yksikön toimijoita, joukossa mm. useita kielipäiväkoteja. Palveluntuottajat valitsevat asiakkaansa ja päättävät perimistään maksuista. Perheiden yksityisen hoidon tuen ja kuntalisien lisäksi maksamat varhaiskasvatusmaksut vaihtelevat palveluntuottajittain ja ovat pääosin hieman korkeammat kuin kunnallisen varhaiskasvatuksen korkein mahdollinen maksu
  3. Ostopalvelu, ei kilpailutettu 29. Useimmat näistä yhdistysten ylläpitämiä pieniä yksiköitä. Päivähoitomaksut ovat ostopalveluissa samat kuin kunnallisissa päiväkodeissa.
  4. Ostopalvelu, kilpailutettu 9
  5. Yksityiset ryhmikset 4 ja lisäksi perhepäivähoitajia ja työsopimussuhteiset hoitajat yksityisen hoidon tuella

Yleisesti voi sanoa, että sekä kunnallisissa että yksityisissä päiväkodeissa lapset saavat pääosin laadukasta varhaiskasvatusta ja perheet ovat tyytyväisiä. Usein päädytään väittelemään siitä, onko yksityinen vai kunnallinen päiväkoti parempi ja silloin mielikuvilla ja omakohtaisilla kokemuksilla on usein enemmän painoarvoa kuin varsinaisilla faktoilla.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen asiakastyytyväisyyskysely 2017

Miten yksityistä päivähoitoa Espoossa tuetaan jatkossa?

Espoossa tällä hetkellä n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Espoon strategiassa valtuustokauden yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että varhaiskasvatus on laadukasta ja osallistumisaste nousee. Toimenpiteenä tavoitteen saavuttamiseksi on muun muassa, että yksityinen ja julkinen varhaiskasvatus muodostavat toimivan kokonaisuuden ja niiden on oltava kaikkien lapsiperheiden saatavilla. Nyt on selvitetty palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa ja samalla laajemmin sitä, millä tavalla yksityistä varhaiskasvatusta Espoossa järjestetään ja asia oli opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa keskiviikkona 16.5.2018. Monissa muissa kunnissa palveluseteli on käytössä, Espoossa on ollut yksityisen hoidon tuki ja ostopalvelut. Kunta maksaa suurimman osan yksityisten toimijoiden järjestämästä päivähoidosta ja meille esitetyn selvityksen mukaan,  Espoo tuottaa päiväkotihoidon yhtä edullisesti tai edullisemmin kuin yksityinen palveluntuottaja.  Kunnan vastuulla on myös valvoa yksityisiä toimijoita, joten mistään puhtaasta yksityisestä toiminnasta ei oikeastaan ole kyse. Selvityksessä on esitetty kuusi vaihtoehtoista mallia järjestää yksityistä varhaiskasvatusta:

  1. Nykytilan jatkaminen
  2. Nykytila ja palveluseteli
  3. Palveluseteli ja yksityisen hoidon tuki kuntalisineen, luovutaan ostopalveluista
  4. Palveluseteli ja ostopalvelut, luovuttu yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  5. Palveluseteli, luovuttu ostopalveluista ja yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  6. Yksityisen hoidon tuen kuntalisien kehittäminen, luovuttu ostopalveluista, ei palveluseteliä

Pohjaesityksenä on nyt jatkaa valmistelua vaihtoehdon 3 pohjalta ja siihen lautakunta myös päätyi. Virkamiehet siis ehdottivat, että Espoossa otettaisiin käyttöön palveluseteli ja säilytettäisiin yksityisen hoidon kuntalisät. Ostopalveluista luovuttaisiin kokonaan siirtymäajan jälkeen.

Ostopalveluista on virkamiesten mukaan tässä muodossa pakko luopua jossain vaiheessa, koska ostopalvelut pitäisi lain mukaan säännöllisesti kilpailuttaa ja nyt näin ei ole toimittu. Nykytilan jatkaminen ei siten taida olla aito vaihtoehto. Todella tärkeää on tehdä luopuminen hallitusti ja asiakasystävällisesti, koska käytännössä tämä ostopalveluista luopuminen tulee todennäköisesti lakkauttamaan useita nykyisin toimivia päiväkoteja. Suurin osa nykyisistä 29 ei kilpailutetuista ostopalvelupäiväkodista on pieniä, useimmat kannatusyhdistysten ylläpitämiä ja niillä tuskin on mahdollisuutta jatkaa toimintaa ainakaan ilman tukea. Ostopalvelupäiväkodeissa on tällä hetkellä noin 1300 lasta, näistä nettobudjetoituissa n. puolet eli n. 700 lasta eli ihan pienestä asiasta ei ole kyse.

Onneksi lautakunta hyväksyi Inka Hopsun esityksen: Edetessä kohdan kolme mukaisesti huomioidaan yhä palveluverkkopäätöksen yhteydessä tehty kirjaus: Ostopalvelusopimuksista voidaan luopua vähitellen, kun alueella on riittävästi korvaavia varhaiskasvatuspaikkoja eivätkä lasten matkat varhaiskasvatukseen olennaisesti pitene. Muutoksissa huomioidaan lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku ja kuullaan perheiden ja henkilökunnan toiveita ja selvitetään mahdollisuutta jatkaa lapsiryhmien toimintaa kaupungin omana toimintana tai yksityisenä palveluna. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityispedagogiikkaan painottuneisiin ostopalvelupäiväkoteihin.

Palvelusetelin / yksityisen varhaiskasvatuksen plussat ja miinukset

+ Palvelusetelin sääntökirjalla voidaan ohjata yksityisiä palveluntuottajia nykyistä mallia enemmän. Esimerkiksi voidaan asettaa maksukatto, jolloin palvelu on perheelle samanhintaista kuin kunnallinen päivähoito.
+ Palveluseteli on tulosidonnainen, jolloin tulojen pienetyessä myös päivähoitomaksut alenevat samalla tavalla kuin kunnallisessa päiväkodissa
+ voi lisätä perheiden valinnanvapautta jos yksityiset tuottajat siirtyvät palvelusetelituottajiksi ja yksityisellä puolella tarjolla enemmän vaihtoehtoja kuin kunnallisella
+ yksityiset voivat toimia ketterämmin ja ovat pystyneet esimerkiksi rakentamaan uusia yksiköitä halvemmalla kuin kaupunki
– Voi yksipuolistaa tarjontaa, jos vain isot toimijat lähtevät palveluseteliin. Jos luovutaan yksityisen hoidon kuntalisästä ja otettaisiin palveluseteli ja maksukatto, yksityiset toimijat eivät pystyisi enää pitämään korkeampia hintoja eikä pienillä toimijoilla olisi välttämättä mahdollisuutta jatkaa toimintaansa
– kunnalla voi tulla houkutus ohjata entistä enemmän perheitä yksityisiin päiväkoteihin palvelusetelillä eikä rakentaa omia päiväkoteja alueille, joilla niistä on pulaa. Siksi voisi olla hyvä linjata kunnallisen ja yksityisen päivähoidon suhdeluku.
– yksityinen valitsee asiakkaansa ja erityistä tukea tarvitsevat lapset ja vieraskieliset lapset eivät välttämättä ole tasa-arvoisessa asemassa. Vertikal Oy:n tekemän selvityksen mukaan yksikään yksityinen toimija Espoossa ei kertonut tarjoavansa palvelua ensisijaisesti erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja joskus tuen tarpeen ilmentyessä lapsi on voinut joutua vaihtamaan päiväkotia.
– Palveluseteliä koskeva lainsäädäntö on juuri nyt epävarmalla pohjalla, koska kyse on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Varhaiskasvatus on nykyään osa koulutusjärjestelmää ja sivistyspalveluita, eikä siellä tunneta palveluseteliä. Vähän hassulta tuntuisikin saada palveluseteli peruskouluun. Kuitenkin myös Helsinki selvittää samaan aikaan palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa
– yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Isot toimijat Espoossa ovat osin ulkomaisten pääomasijoittajien omistamia ja koska kunta subventoi isosti yksityistä päivähoitoa, on ihan relevanttia kysyä, mihin veronmaksajien rahat tässä järjestelyssä menevät. Siksi myös tukemisen muotoja on hyvä tarkastella kriittisesti.
-Sekä palvelusetelin käyttöönotto, että yksityisen hoidon tuen kuntalisän kehittäminen tulosidonnaiseen suuntaan tuottaisivat lisäkustannuksia nykyiseen järjestämistapaan verrattuna. Varhaiskasvatuksen nettokustannukset kasvaisivat järjestämistavasta riippuen noin 1,1 – 2,5 miljoonaa euroa vuositasolla.

Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti?

Itse suhtaudun varauksella yksityisen päivähoidon määrän lisäämiseen nykyisestä. Jo nyt Espoossa n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Vertailun vuoksi Helsingissä ja Vantaalla osuus on alle 15% Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä yli 30 %, Joensuussa taas melkein 0% eli yksityistä vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Ongelmalliseksi iso osuus muodostuu silloin, jos alueella ei ole vaihtoehtona kuin yksityinen varhaiskasvatus. Viime vuosina kysyntä on kasvanut nimenomaan kunnallisella puolella ja maksuttomuuden laajentumisen myötä varhaiskasvatus rinnastuu koko ajan enemmän peruskouluun. Opimme koko ajan enemmän siitä, miten tärkeää ja vaikuttavaa varhaiskasvatus on. Toisaalta yksityisen hoidon tuen päiväkodeissa vain 36 % henkilökunnasta täytti kelpoisuusehdot vuoden 2017 tarkastuksissa Espoossa. Yksityinen on hyvä renki, mutta tällaisessa kaikille tarkoitetusssa sivistyspalvelussa vähän huono isäntä.

Varhaiskasvatusjaostossa kävimme aiheesta pitkän keskustelun. Päätösesitystä ei silloin vielä ollut ja materiaalista puuttuivat kustannuslaskelmat, joten emme voineet suoraan ottaa kantaa vaihtoehtoihin. Lopulta päädyimme lausumaan aiheesta seuraavaa: ”yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämisen uudelleenorganisointia suunnitellessa otetaan huomioon järjestämismuotojen vaikutukset lapsiin ja perheisiin, sekä tasa-arvoinen mahdollisuus palveluiden käyttöön. Palvelusetelin ja yksityisen hoidon tuen kuntalisän käytön kustannusvertailut sekä yhteenvedot muissa kunnissa noudatettavien palvelusetelien sääntökirjojen periaatteista on tuotava päätöksenteon tueksi. Jos palvelusetelin käyttöönottoon päädytään, on sääntökirja tuotava poliittisesti hyväksyttäväksi.” Nyt siis selvityksiä on tehty ja ehdotus lautakunnassa on, että palvelusetelin sääntökirjaa aletaan valmistelemaan päätettäväksi.

Aikas monimuotoinen eikä lainkaan mustavalkoinen kokonaisuus. Pääasia, että lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta tasa-arvoisesti mahdollisimman lähellä kotia ja perheitä ja henkilökuntaa aidosti kuullaan kun isoja muutoksia tehdään.

Jaa:

Lastentarhanopettajien pysyvyyteen panostettava, palkkaus vaatii korjausta pääkaupunkiseudulla

Espoossa tilanne on jo useamman vuoden ollut se, että pätevää henkilökuntaa ei saada rekrytoitua riittävästi, vaihtuvuus on suurta ja henkilöstövuokramenot kasvavat. Vuonna 2017 henkilöstövuokrausmenot ylittyivät 2,8 miljoonalla eurolla.

“Jätämme maanantaina valtuustokysymyksen, jossa kysymme miten Espoossa varhaiskasvatuksen henkilöstön pysyvyyttä voidaan vahvistaa ja turvata riittävä pätevien lastentarhanopettajien saanti. Olennaista on niin työolosuhteiden kuin palkkatasonkin kehittäminen.” sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtaja Inka Hopsu (vihr).

Viime viikkoina on syystä puhuttu lastentarhanopettajien palkkakehityksen jäämisestä jälkeen muihin korkeakoulutettuihin kuntatyöntekijöihin verrattuna. Varhaiskasvatus on tutkimusten mukaan koulutusjärjestelmämme eniten vaikuttava vaihe ja pedagogista lähestymistapaa on viime vuosina entisestään vahvistettu. Laadusta ja pätevistä lastentarhanopettajista on pidettävä kiinni. Varhaiskasvatukseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen.

Pääkaupunkiseudulta puuttuu tällä hetkellä 600 lastentarhanopettajaa ja tarve kasvaa, kun poliittisin linjauksin pyritään nostamaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta.

“Helsingin yliopistoon tarvitaan yhä lisää lastentarhanopettajien koulutuspaikkoja, jotta pääkaupunkiseudun kasvavaan tarpeeseen voidaan vastata” painottaa Hopsu.

Pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat muuta maata korkeammat. Työolot vaikuttavat raskailta ja alalta pyritään nopeasti jatkokouluttautumaan. Lainsäädännössä on samaan aikaan lisätty lastentarhanopettajien tehtäviä ja pedagogista roolia.

“Nyt olisi tärkeää esittää mahdollisimman nopeasti konkreettinen suunnitelma, miten palkkoja saadaan nostettua askel kerrallaan kohtuulliselle tasolle ja millä keinoin varmistetaan pätevän henkilökunnan saaminen ja pysyvyys Espoossa. Se olisi tärkeä viesti henkilökunnalle, että heidän työtään arvostetaan ja että Espooseen kannattaa jatkossakin hakeutua lastentarhanopettajaksi”, vaatii varhaiskasvatusjaoston puheenjohtaja Helka Otsolampi (vihr).

“Palkkojen lisäksi on huolehdittava hyvistä työoloista, terveistä tiloista, riittävästä henkilömitoituksesta ja vahdittava, etteivät ryhmäkoot kasva. Espoossa Vihreät ovat puolustaneet varhaiskasvatusta esitetyiltä heikennyksiltä ja jatkamme työtä entistäkin laadukkaamman varhaiskasvatuksen puolesta.” päättää Hopsu.

Inka Hopsu, Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan vpj, Vihr.
Helka Otsolampi, Espoon Varhaiskasvatusjaoston pj, Vihr.

Kannanotto julkaistu Espoon Vihreiden sivuilla 16.3.2018

Mielipidekirjoitus aiheesta Länsiväylässä 17.3.2018

Jaa: