Uusiutuva tulevaisuus on täällä – aurinkosähköä taloyhtiöön

Aurinkoisesta säästä tulee tietty aina hyvä mieli, mutta erityisen kivaa se on nyt, kun talomme katolla olevat aurinkopaneelit tuottavat selvää sähköä jo helmikuussa! Jotenkin innostun näistä käppyröistä niin, että ihan sellaisella asialla tässä lähdin kirjoittelemaan, että haluaisitko kuulla lisää siitä miten meidän taloyhtiöön tuli aurinkosähköä? No ei se mitään, kerron silti 😃

Meille oli jo talon rakennusvaiheessa selvää, että aurinkopaneelit laitetaan katolle, mutta ensimmäiset vuodet niitä oli vielä aika vähän ja tuotettu sähkö tuli ainoastaan taloyhtiön yhteiseen käyttöön, ei asunnoille. Viime vuonna päätettiin hankkia lisää paneeleita ja samalla tehdä takamittarointi (joka siis ilmeisesti on tässä välillä tullut mahdolliseksi, koska ainakin Carunan puheissa oli vielä viisi vuotta sitten jos ei laitonta niin ainakin täysin mahdotonta toteuttaa), jossa taloyhtiölllä on vain yksi sähkösopimus sähköyhtiön kanssa ja asukkaat maksaa sähkövastiketta kulutuksen mukaan taloyhtiölle. Tämä vaati yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen ja tietty vähän säätöä laskujen kanssa. Paneelien tuottama sähkö menee nyt siis käyttöön taloyhtiölle ja asunnoille ja ylijäämä myydään verkkoon. Koska lopulliset muutostyöt saatiin valmiiksi aika myöhään syksyllä niin ensimmäiset kuukaudet uudella systeemillä oli aika hiljaista, mutta nyt helmikuussa meidän taloyhtiö on tuottanut sähköä yhteensä 201 kWh ja sitä on myyty verkkoon 17 kWh. Taloyhtiön kokonaiskulutus samana aikana on ollut 3511 kWh eli olemme tuottaneet itse n. 6 % kuluttamastamme sähköstä helmikuun aikana. Ja tästä se tietysti vaan kasvaa kun auringon määrä lisääntyy.

Ja sitten sitä miettii, että jos muillakin olisi näin ja yhä useammat katot tuottaisivat aurinkosähköä, niin se olisi jo osa ratkaisua uusiutuvaan energiantuotantoon. Ja miten tärkeää on nyt kevään vaaleissa äänestää jotain sellaista, joka aikoo olla osa ratkaisua ja keksiä keinot, joilla tämä tehdään toteen mahdollisimman monella katolla. Vihreiden energiavisiossa onkin tähän liittyen oikein hyviä kirjauksia, nyt pitää vaan äänestää Suomelle sellainen hallitus, joka ottaa homman tosissaan. Aurinko ei tietysti yksin Suomessa riitä, kun tuota pimeääkin riittää, mutta on silti sulaa hulluutta olla käyttämättä energiaa, jota taivaalta tarjoillaan. Kysy siis ehdokkaaltasi, miten hän aikoo edistää muutosta. Ratkaisuja on varmasti monia, mutta ilmastonmuutoksen torjunta myös vaatii sen, että toimeen tartutaan viipymättä eikä juututa hokemaan, että ”ei pieni Suomi voi yksin maailmaa pelastaa” tai että ”ei Suomessa aurinko paista”.

Finsolarin sivuilla hyvä selvitys siitä, miksi taloyhtiöiden katoilla aurinkovoimalat vielä harvinaisia ja mitä muutoksia tarvitaan.

Politiikkasuositus: Taloyhtiön asukkaiden aurinkosähkön tuotantoa tulisi edistää lainsäädäntömuutoksella

Aurinkoa päivään!

Jaa:

”Milloin päättäjät oikein heräävät tähän?” – ylitäydet päiväkodit

Kysymyksen kysyi minulta yksi kanssa vanhempi päiväkodin joulujuhlassa. Meille oli juuri ilmoitettu, että lapsiemme ryhmä  jaettaisiin kahtia, koska yläkerran ”saliryhmänä” toimivaan ylimääräiseen ryhmään piti siirtää maksimimäärä lapsia alakerrasta ja alakerran isojen ryhmään lapsia pienten ryhmästä. Päiväkotiin oli nimittäin tunkua ja uudet lapset tulevat kaikki pienten ryhmään. Muutos tuntui kurjalta sekä lasten että henkilökunnan puolesta. Oma nelivuotias oli juuri syksyllä vaihtanut päiväkotia ja ryhmän vaihtaminen ei tuntunut kivalta ajatukselta, kun juuri oli saanut kavereita ja kiintynyt ryhmän aikuisiin. Ylimääräinen ryhmä yläkerrassa toimii tiloissa, jotka aikaisemmin ovat olleet koko päiväkodin yhteisessä käytössä. Liikuntasali on nyt lähes pelkästään ryhmän käytössä ja lapset leikkivät myös eteisessä kun kaikki tilat ovat tupaten täynnä. Kuravaatteita ja haalareita kuivataan mielikuvituksellisissa paikoissa. Onneksi kuitenkin lapsi on sopeutunut muutokseen hyvin ja ammattitaitoinen henkilökunta tekee kaikkensa, että toiminta pyörii. Kaikkea jaksaa jos tietää, että tilanne on väliaikainen. Mutta onko se?

Milloin päättäjät oikein heräävät tähän?

Käymme varhaiskasvatusjaostossa jokaisessa kokouksessa läpi paikkatilanteen alueittain. Poikkeusjärjestelyjä eli näitä ylimääräisiä ryhmiä on aina jollain alueella. Tiloja ei vaan ole tarpeeksi. Ja vaikka uutta rakennetaan, ei tarjonta kohtaa riittävästi kysyntää. Toisaalta investoinneista ja budjeteista väännetään valtuustoryhmien välillä ja päätöksiä tekevät monet, joille päiväkotipaikkojen vähyys tai ylitäydet päiväkodit eivät näy omassa arjessa tai tule muuten iholle ja silloin on helpompi olla sitä mieltä, että ei pidä rakentaa ”liikaa” vaan miettiä miten tilat saataisiin tehokkaammin käyttöön.  Varhaiskasvatuksessa tehtiin syksyllä selvitys, jonka tulos oli, että ”tilojen täyttöaste, eli sijoitettujen lasten määrä suhteessa suosituksen mukaiseen lapsimäärään, oli lokakuussa 102 % ja maaliskuussa 108 %. Sanoisin, että aika tehokkaassa käytössä ovat jo.

Osa haluaa myös antaa yksityisille päiväkodeille tilaa eli tietoisesti jätetään investoimatta tarpeeksi kunnallista päivähoitoa, jotta yksityisillä olisi markkinoita. Näin olen ääneen kuullut sanottavan. Nyt kuitenkin kysyntä kohdistuu voimakkaasti kunnalliseen varhaiskasvatukseen ja kaikille yksityinen ei vain ole vaihtoehto. Yksityisen ja kunnallisen välisestä dilemmasta olen kirjoittanut aiemmin, mutta olisihan outoa, jos peruskoulujen osalta perusteltaisiin rakentamattomuutta näin. Yksityisellekin on paikkansa, mutta alueellisesti ei saisi synnyttää tilanteita, joissa perheellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yksityinen.

Miten vaikeaa voi olla ennustaa päiväkoti-ikäisten määrä alueella ajoissa?

Tätä minulta on kysytty myös. Ei sen kai pitäisi olla niin vaikeaa jos investoinnit perustuisivat puhtaasti väestöennusteisiin ja investoitaisiin mielummin etupainoitteisesti kuin jälkijunassa. Esimerkiksi uusille kaavoitetuille alueille päiväkodit tuntuvat rakentuvan todella myöhään ja niitä lykkäillään investointiohjelmassa hamaan tulevaisuuteen. Ajoissa rakentaminen vaatisi enemmän rahaa, jota ei ole ollut jaossa valtuustoryhmien neuvottelemassa budjetissa. Puolueiden painotuksisssa todella on eroja, suora lainaus Kokoomuksen valtuustoryhmän pj:n suusta edellisten budjettineuvotteluiden päätteeksi: ”Kokoomuksen tärkein rooli näissä neuvotteluissa on vahtia etteivät menolisäykset aivan riistäydy käsistä.” Väitän myös, että päiväkotirakentamista on helpompi lykätä jos asia ei tule omalle iholle. Kun oma lapsi ei ahtaudu entistä pienempään tilaan tai saa päiväkotipaikkaa ihan toiselta puolelta kaupunkia. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin. Vanhustenhoidosta on helpompi säästää jos asia ei kosketa omakohtaisesti.

Olen pyytänyt jaostoon selvitystä jälleen kerran päiväkotien investointisuunnitelman ja väestöennusteiden suhteesta alueittain. Kuinka monta laskennallista varhaiskasvatuspaikkaa meillä on per varhaiskasvatusikäinen lapsi kunnallisella, ostopalveluissa ja yksityisellä alueittain ja miltä kehitys näyttää näillä suunnitelmilla. Saamme selvityksen toivottavasti pian ja sillä taas lisää vääntöä syksyn neuvotteluihin.

Ennustajien puolustukseksi on sanottava, että varhaiskasvatuksen osallistumisaste on ollut nousussa (eli isompi osa ikäluokan lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen kuin aiemmin) ja esimerkiksi työllisyystilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon kysyntää päivähoidolle on. Päiväkodissa voi aloittaa uusia lapsia mihin aikaan vuodesta vaan kun koulussa koko ikäluokka aloittaa kerran vuodessa. Espoo kasvaa voimakkaasti: tänne muutetaan muualta maasta ja ulkomailta ja monella muuttajista on päiväkoti-ikäisiä lapsia.

Ja rakennetaanhan täällä myös paljon: joulun alla hyväksytyssä 10 vuoden investointiohjelmassa (ihan talousarviokirjan lopussa) on yli 40 päiväkodin korjausta tai uudisrakennusta. Silti sieltä puuttui sivistystoimen listaamia tärkeitä päiväkoteja kokonaan. Vihreiden neuvottelija Inka Hopsu teki kovasti töitä, että investointilistalle saatiin 5 uutta päiväkotia, jotka pitäisi sijoittaa alueille, joissa tarve on suurin.

Nyt sitten saamme vahtia, että näitä viittä ”ylimääräistä” ei  tuhlata muualle. Joulukuun lautakuntaan nimittäin tuotiin heti esitys, että Kalajärven päiväkoti rakennetaan uudestaan osana koulun peruskorjausta juuri päätetyn investointilistan ohi ja siihen käytetään yksi näistä viiden ”ylimääräisen” kiintiöstä. Ihan kiva muuten, mutta tämä hanke ei ratkaise paikkapulaa ja nykyinen päiväkoti on kuulemma ihan toimiva. Päiväkodin uusiminen on vain järkevää tehdä samalla kuin koulu korjataan ja saadaan paremmat tilat urheilukentälle. Sen sijaan esimerkiksi tiivistyvälle Kurttilan alueelle suunniteltu Aarrekartan päiväkoti on jätetty investointilistalta pois. Minulle tuli elävästi mieleen 90-luvun alku, kun minut kuskattiin taksilla Kurttilasta eskariin Kalajärvelle, koska ilmeisesti lähempää ei löytynyt vapaata eskaripaikkaa. Että ei se nyt ihan sama ole, missäpäin espoota ne päiväkoti- ja eskaripaikat sijaitsevat. Onneksi vihreät edustajat lautakunnassa tekivät selväksi, että vaikka hanke on hyvä, ei se voi mennä ohi kiireellisemmistä hankkeista

Sanoisin, että osa meistä päättäjistä on kovasti hereillä, mutta meteliä pitää pitää, että loputkin heräävät.

Jaa:

Espoon budjetti 2019 – panostus varhaiskasvatukseen

Espoon budjetista saatu neuvottelutulos on hyvä. Osittain torjuntavoitto tosin, mutta tärkeä sellainen. Vihreiden kannat neuvottelutulokseen Espoon Vihreiden sivuilla. Omassa valtuustopuheessani keskityin vähemmän yllättävästi varhaiskasvatukseen. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen kannattaa houkutella entistä enemmän lapsia mm. maksuttomuuden avulla. Samalla täytyy pitää tarkasti huoli, että varhaiskasvatus on aidosti laadukasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Varhaiskasvatusjaoston puheenjohtana olen päässyt seuraamaan espoolaista varhaiskasvatusta myös muusta kuin vanhemman roolista nyt puolitoista vuotta. Olen yhä vaikuttuneempi siitä, miten hienoa ja arvokasta meidän varhaiskasvatuksen henkilökunta joka päivä espoolaisissa päiväkodeissa tekee. Siksi olenkin tosi iloinen, että saimme budjettineuvotteluissa läpi meille vihreille tärkeän 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun ensi syksystä alkaen. Kokeilun myötä yhä useampi 5-vuotias pääsee 20 tunniksi viikossa varhaiskasvatukseen.

Kyseessä on iso periaatteellinen asia, mutta käytännössä asiat eivät välttämättä muutu radikaalisti. Valtaosa espoolaisista 5-vuotiaista on jo varhaiskasvatuksessa. Vieraskielisten lasten osuus on kuitenkin paljon pienempi kuin suomen- tai ruotsinkielisten ja myös alueelliset erot osallistumisasteessa ovat suuret. Maksuttomuus on yksi tapa lisätä tasa-arvoa ja mahdollistaa kaikille halukkaille pääsy varhaiskasvatukseen. Nyt oli mahdollisuus ottaa tämä valtakunnallisesti etenevä kokeilu Espoossa käyttöön, kun ensi vuonna on valmistumassa useita päiväkotihankkeita ja tilaakin pitäisi siis ensi syksynä olla.

Itse olen ollut monta kertaa lasten päiväkotiaikana vaikuttunut siitä, mitä kaikkea he ovatkaan päivän aikana tehneet. Varhaiskasvatus tasaa kodin vaikutusta lapsen oppimiseen. Päiväkodissa luetaan niillekin, joille ei kotona lueta. Siellä piirretään, askarrellaan, leikitään, opetellaan numeroita, muotoja ja kirjaimia. Sieltä saa kavereita ja oppii kaveritaitoja. Siellä oppii suomea, vaikka kotona ei sitä puhuttaisi. Siellä oppii oppimaan, noudattamaan ohjeita ja toimimaan erilaisten aikuisten ja lasten kanssa. Siellä pääsee metsäretkelle myös vannoutuneen kaupunkilaisperheen lapsi ja teatteriin ja kirjastoon sekin, joka ei muuten kävisi.

Monikulttuurisessa Espoossa varhaiskasvatuksen merkitys lasten koulupolun tasaajana on merkittävä. Varhaiskasvatusikäisistä lapsista Espoossa jo neljäsosa on vieraskielisiä. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen pistetty euro on tutkitusti se vaikuttavin euro, jonka koulutukseen voi laittaa. Meidän pitääkin pitää tiukasti huoli siitä, että kaikki varhaiskasvatus on myös aidosti laadukasta. Tarvitsemme siis jatkossakin riittävästi uusia tiloja ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin. Onneksi nyt käsillä olevassa talousarviossa on myös lisätty pysyvien varahenkilöiden määrää ja uusia vakansseja varhaiskasvatukseen. Investointointiohjelmaan saimme neuvotteluissa lisättyä uusia päiväkotihankkeita tarvetta vastaamaan. Näitä ei kuitenkaan vielä eritelty investointiohjelmassa. Seuraamme tarkasti ovatko lisäykset riittäviä ja että neuvottelutulos aidosti toteutuu.

Tein valtuustossa seuraavan toivomuksen
Valtuusto toivoo, että toimitilainvestointiohjelmaneuvotteluissa investointiohjelmaan lisätty 30 M€ varaus viiden päiväkodin peruskorjaukseen/ uudisrakennuksiin alueille, joissa paikkatarve on suurin, kohdennettaisiin vuoden 2019 aikana siten, että kohteet voidaan lisätä vuoden 2020 talousarvion yhteydessä hyväksyttävään investointiohjelmaan.

Jaa:

Oodi sähköpyöräilylle!

Hankin toukokuussa itselleni sähköavusteisen polkupyörän. Se on ollut paras hankintani pitkään aikaan ja tässä syyskelien kunnolla alkaessa on hyvä syy muistuttaa myös itselle, miksi sähköpyöräily on niin ihanaa. Olen pyöräillyt yli 2000 kilometriä tänä kesänä, vaikka aikaisemmin olin sellainen ”vain hyvällä säällä ehkä kerran viikossa töihin jos ei tarvitse hakea lapsia eikä ole mitään menoa minnekään muualle” pyöräilijä. Sähköpyöräilyyn liittyy myös paljon ennakkoluuloja ja ihmetyksiä, koska se on Suomessa edelleen yllättävän harvinaista, joten ehkä tästä kirjoituksesta voi olla apua jos mietit, voisiko sähköavusteinen pyörä olla myös sinulle sopiva. Itse innostuin vuosi sitten keväällä sähköpyöräilystä todenteolla Project Mama blogin Katjan esimerkistä.

  1. Pyöräily on kivaa. Erityisen kivaa on sähköpyöräily. Ylämäissä lähinnä naurattaa, kun moottori avustaa.
  2. Tiedän kauanko matkaan menee. Sähköavusteinen pyörä ei välttämättä ole juurikaan nopeampi jos olet jo valmiiksi nopea pyöräilijä, koska avustin auttaa vain polkiessa ja 25 km/h nopeuteen asti. Mutta matkaan käytetty aika ei riipu siitä, kuinka monta ylämäkeä matkalle sattuu tai kuinka väsynyt olen. Matka-aika on usein nopeampi kuin julkisilla ja on ihanaa hurautella ruuhkassa autoissaan istuvien ohi.
  3. Sähköpyörä on liikkumisväline, ei liikuntaväline. Minulla suurin ero tavalliseen pyörään tulee siitä, että voin pyöräillä suoraan palaveriin, koska suihkussa ei tarvitse käydä. Minulla on n. 15 km pitkä työmatka Olarista Töölöön ja luottamustoimien takia suhailen usein myös Espoon keskukseen. Ennen en tosiaankaan olisi lähtenyt pyörällä jos aamulla ensimmäisenä on tärkeä kokous Helsingissä ja illalla puheenjohtamani jaoston kokous Espoossa. Tai tiukka aikataulu töissä ja lasten haku päiväkodista ja eskarista. Nyt se on arkipäivää. Sähköpyöräily korvaa minulla julkiset tai auton, ei tavallista pyörää.
  4. Ulkoilen raikkaassa ilmassa päivittäin. Vaikka sähköavusteisella pyörällä ajaminen ei ole rasittavaa liikuntaa, on se kuitenkin aktiivista tekemistä usein ainakin 1,5 tuntia päivittäin. Sanoisin, että se vastaa sitä, että kävelisin töihin joka päivä saman ajan. Työmatkalla pääsee meren rantaan ja usein reitti kulkee myös metsän läpi.  Nyt on päässyt testaamaan miltä pyöräily tuntuu myöhään venyneen iltakokouksen jälkeen vesisateessa pimeässä. Ei yhtään niin kamalaa kuin luulin! Räntäsateita odotellessa… Ja olen myös antanut itselleni luvan vaihtaa julkisiin, kun keli menee mahdottomaksi.
  5. Pyörän selässä ei voi somettaa tai tehdä töitä. Olen huomannut palautuvani paljon paremmin hektisistä työpäivistä tai raskaista iltakokouksista kun saa pyöräillä kotiin. Ennen istuin bussissa ja metrossa nenä kiinni kännykässä ja usein tein töitä koko työmatkan ja päiväkodin portilla en ollut usein yhtään ehtinyt päästää irti töistä.
  6. Pyörän selässä on aikaa kuunnella erilaisia podcasteja, äänikirjoja, musiikkia. Ihanaa! Olen ehtinyt kuunnella mm. LongPlayn pitkiä artikkeleja, joiden lukemiseen ei ruuhkavuosien keskellä tuntunut olevan koskaan aikaa. Tämä toki pätee myös ei-sähköpyörään, mutta ajotuntien määrä jäi vaan ennen sähköpyöräilyä todella paljon pienemmäksi
  7. Pyörässäni on kiinteä, tehokas lamppu, joka toimii pyörän akulla. Aikaisemmin syksy yllätti aina pyöräilijän ja lamppu oli kotona tai patterit lopussa.
  8. Myös sähköpyörän voi tarvittaessa ottaa myös junaan tai metroon.
  9. Painava pyörälaukku tai peräkärry matkassa, ei tunnu missään.
  10. Sähköpyörien valikoima alkaa olla jo aika kattava ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Mun pyörässä on tehokas akku, joka kestää yli 100 km pyöräilyä ja valittavina 4 eri tehoa. Pyörä itsessään on kevyt ja siinä on laadukkaat osat. Akun saa helpposti irti ja siten olen uskaltanut jättää sen myös parkkiin moneen paikkaan.

Se ainoa miinus: laadukkaat sähköpyörät eivät ole ihan halpoja. Itse säästin vuoden ja sain lopulta pyörän osaksi lahjaksi, mutta Trekin pyörä on ollut ainakin tähän mennessä hintansa väärti. En ole paras henkilö antamaan ohjeita siitä, mikä pyörä olisi kenellekin sopiva, joten en aio antaa teknisiä ohjeita pyörän hankintaan. Minä hankin pyöräni liikkeestä, joka oli erikoistunut sähköpyöriin ja kävin siellä koeajolla. Liikkeessä on myös huolto, joka on plussaa verrattuna siihen, että olisi ostanut pyörän netistä.

 

Jaa:

Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti? Miten yksityistä varhaiskasvatusta tuetaan?

Olemme keskustelleet varhaiskasvatusjaostossa varhaiskasvatuksen järjestämismuodoista usein. Siis siitä, että mitä väliä on sillä, onko päiväkoti kunnan oma vai jonkun muun omistama ja kuka kulut lopulta maksaa ja millä tavalla. Nyt yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ollaan Espoossa mylläämässä uusiksi. Palveluseteliä aletaan valmistelemaan ja ostopalvelut tulevat todennäköisesti lakkaamaan.

Espoossa on seuraavat tavat järjestää varhaiskasvatusta kodin ulkopuolella

  1. Kunnan omistama päiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti, yksiköitä yhteensä n. 170
  2. Yksityisen hoidon tuella toimivia päiväkoteja n. 65, määrä on ollut kasvava. Suurimmat toimijat ovat Pilke (17 päiväkotia), Norlandia (9), Touhula (7), loput muutaman yksikön toimijoita, joukossa mm. useita kielipäiväkoteja. Palveluntuottajat valitsevat asiakkaansa ja päättävät perimistään maksuista. Perheiden yksityisen hoidon tuen ja kuntalisien lisäksi maksamat varhaiskasvatusmaksut vaihtelevat palveluntuottajittain ja ovat pääosin hieman korkeammat kuin kunnallisen varhaiskasvatuksen korkein mahdollinen maksu
  3. Ostopalvelu, ei kilpailutettu 29. Useimmat näistä yhdistysten ylläpitämiä pieniä yksiköitä. Päivähoitomaksut ovat ostopalveluissa samat kuin kunnallisissa päiväkodeissa.
  4. Ostopalvelu, kilpailutettu 9
  5. Yksityiset ryhmikset 4 ja lisäksi perhepäivähoitajia ja työsopimussuhteiset hoitajat yksityisen hoidon tuella

Yleisesti voi sanoa, että sekä kunnallisissa että yksityisissä päiväkodeissa lapset saavat pääosin laadukasta varhaiskasvatusta ja perheet ovat tyytyväisiä. Usein päädytään väittelemään siitä, onko yksityinen vai kunnallinen päiväkoti parempi ja silloin mielikuvilla ja omakohtaisilla kokemuksilla on usein enemmän painoarvoa kuin varsinaisilla faktoilla.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen asiakastyytyväisyyskysely 2017

Miten yksityistä päivähoitoa Espoossa tuetaan jatkossa?

Espoossa tällä hetkellä n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Espoon strategiassa valtuustokauden yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että varhaiskasvatus on laadukasta ja osallistumisaste nousee. Toimenpiteenä tavoitteen saavuttamiseksi on muun muassa, että yksityinen ja julkinen varhaiskasvatus muodostavat toimivan kokonaisuuden ja niiden on oltava kaikkien lapsiperheiden saatavilla. Nyt on selvitetty palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa ja samalla laajemmin sitä, millä tavalla yksityistä varhaiskasvatusta Espoossa järjestetään ja asia oli opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa keskiviikkona 16.5.2018. Monissa muissa kunnissa palveluseteli on käytössä, Espoossa on ollut yksityisen hoidon tuki ja ostopalvelut. Kunta maksaa suurimman osan yksityisten toimijoiden järjestämästä päivähoidosta ja meille esitetyn selvityksen mukaan,  Espoo tuottaa päiväkotihoidon yhtä edullisesti tai edullisemmin kuin yksityinen palveluntuottaja.  Kunnan vastuulla on myös valvoa yksityisiä toimijoita, joten mistään puhtaasta yksityisestä toiminnasta ei oikeastaan ole kyse. Selvityksessä on esitetty kuusi vaihtoehtoista mallia järjestää yksityistä varhaiskasvatusta:

  1. Nykytilan jatkaminen
  2. Nykytila ja palveluseteli
  3. Palveluseteli ja yksityisen hoidon tuki kuntalisineen, luovutaan ostopalveluista
  4. Palveluseteli ja ostopalvelut, luovuttu yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  5. Palveluseteli, luovuttu ostopalveluista ja yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  6. Yksityisen hoidon tuen kuntalisien kehittäminen, luovuttu ostopalveluista, ei palveluseteliä

Pohjaesityksenä on nyt jatkaa valmistelua vaihtoehdon 3 pohjalta ja siihen lautakunta myös päätyi. Virkamiehet siis ehdottivat, että Espoossa otettaisiin käyttöön palveluseteli ja säilytettäisiin yksityisen hoidon kuntalisät. Ostopalveluista luovuttaisiin kokonaan siirtymäajan jälkeen.

Ostopalveluista on virkamiesten mukaan tässä muodossa pakko luopua jossain vaiheessa, koska ostopalvelut pitäisi lain mukaan säännöllisesti kilpailuttaa ja nyt näin ei ole toimittu. Nykytilan jatkaminen ei siten taida olla aito vaihtoehto. Todella tärkeää on tehdä luopuminen hallitusti ja asiakasystävällisesti, koska käytännössä tämä ostopalveluista luopuminen tulee todennäköisesti lakkauttamaan useita nykyisin toimivia päiväkoteja. Suurin osa nykyisistä 29 ei kilpailutetuista ostopalvelupäiväkodista on pieniä, useimmat kannatusyhdistysten ylläpitämiä ja niillä tuskin on mahdollisuutta jatkaa toimintaa ainakaan ilman tukea. Ostopalvelupäiväkodeissa on tällä hetkellä noin 1300 lasta, näistä nettobudjetoituissa n. puolet eli n. 700 lasta eli ihan pienestä asiasta ei ole kyse.

Onneksi lautakunta hyväksyi Inka Hopsun esityksen: Edetessä kohdan kolme mukaisesti huomioidaan yhä palveluverkkopäätöksen yhteydessä tehty kirjaus: Ostopalvelusopimuksista voidaan luopua vähitellen, kun alueella on riittävästi korvaavia varhaiskasvatuspaikkoja eivätkä lasten matkat varhaiskasvatukseen olennaisesti pitene. Muutoksissa huomioidaan lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku ja kuullaan perheiden ja henkilökunnan toiveita ja selvitetään mahdollisuutta jatkaa lapsiryhmien toimintaa kaupungin omana toimintana tai yksityisenä palveluna. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityispedagogiikkaan painottuneisiin ostopalvelupäiväkoteihin.

Palvelusetelin / yksityisen varhaiskasvatuksen plussat ja miinukset

+ Palvelusetelin sääntökirjalla voidaan ohjata yksityisiä palveluntuottajia nykyistä mallia enemmän. Esimerkiksi voidaan asettaa maksukatto, jolloin palvelu on perheelle samanhintaista kuin kunnallinen päivähoito.
+ Palveluseteli on tulosidonnainen, jolloin tulojen pienetyessä myös päivähoitomaksut alenevat samalla tavalla kuin kunnallisessa päiväkodissa
+ voi lisätä perheiden valinnanvapautta jos yksityiset tuottajat siirtyvät palvelusetelituottajiksi ja yksityisellä puolella tarjolla enemmän vaihtoehtoja kuin kunnallisella
+ yksityiset voivat toimia ketterämmin ja ovat pystyneet esimerkiksi rakentamaan uusia yksiköitä halvemmalla kuin kaupunki
– Voi yksipuolistaa tarjontaa, jos vain isot toimijat lähtevät palveluseteliin. Jos luovutaan yksityisen hoidon kuntalisästä ja otettaisiin palveluseteli ja maksukatto, yksityiset toimijat eivät pystyisi enää pitämään korkeampia hintoja eikä pienillä toimijoilla olisi välttämättä mahdollisuutta jatkaa toimintaansa
– kunnalla voi tulla houkutus ohjata entistä enemmän perheitä yksityisiin päiväkoteihin palvelusetelillä eikä rakentaa omia päiväkoteja alueille, joilla niistä on pulaa. Siksi voisi olla hyvä linjata kunnallisen ja yksityisen päivähoidon suhdeluku.
– yksityinen valitsee asiakkaansa ja erityistä tukea tarvitsevat lapset ja vieraskieliset lapset eivät välttämättä ole tasa-arvoisessa asemassa. Vertikal Oy:n tekemän selvityksen mukaan yksikään yksityinen toimija Espoossa ei kertonut tarjoavansa palvelua ensisijaisesti erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja joskus tuen tarpeen ilmentyessä lapsi on voinut joutua vaihtamaan päiväkotia.
– Palveluseteliä koskeva lainsäädäntö on juuri nyt epävarmalla pohjalla, koska kyse on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Varhaiskasvatus on nykyään osa koulutusjärjestelmää ja sivistyspalveluita, eikä siellä tunneta palveluseteliä. Vähän hassulta tuntuisikin saada palveluseteli peruskouluun. Kuitenkin myös Helsinki selvittää samaan aikaan palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa
– yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Isot toimijat Espoossa ovat osin ulkomaisten pääomasijoittajien omistamia ja koska kunta subventoi isosti yksityistä päivähoitoa, on ihan relevanttia kysyä, mihin veronmaksajien rahat tässä järjestelyssä menevät. Siksi myös tukemisen muotoja on hyvä tarkastella kriittisesti.
-Sekä palvelusetelin käyttöönotto, että yksityisen hoidon tuen kuntalisän kehittäminen tulosidonnaiseen suuntaan tuottaisivat lisäkustannuksia nykyiseen järjestämistapaan verrattuna. Varhaiskasvatuksen nettokustannukset kasvaisivat järjestämistavasta riippuen noin 1,1 – 2,5 miljoonaa euroa vuositasolla.

Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti?

Itse suhtaudun varauksella yksityisen päivähoidon määrän lisäämiseen nykyisestä. Jo nyt Espoossa n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Vertailun vuoksi Helsingissä ja Vantaalla osuus on alle 15% Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä yli 30 %, Joensuussa taas melkein 0% eli yksityistä vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Ongelmalliseksi iso osuus muodostuu silloin, jos alueella ei ole vaihtoehtona kuin yksityinen varhaiskasvatus. Viime vuosina kysyntä on kasvanut nimenomaan kunnallisella puolella ja maksuttomuuden laajentumisen myötä varhaiskasvatus rinnastuu koko ajan enemmän peruskouluun. Opimme koko ajan enemmän siitä, miten tärkeää ja vaikuttavaa varhaiskasvatus on. Toisaalta yksityisen hoidon tuen päiväkodeissa vain 36 % henkilökunnasta täytti kelpoisuusehdot vuoden 2017 tarkastuksissa Espoossa. Yksityinen on hyvä renki, mutta tällaisessa kaikille tarkoitetusssa sivistyspalvelussa vähän huono isäntä.

Varhaiskasvatusjaostossa kävimme aiheesta pitkän keskustelun. Päätösesitystä ei silloin vielä ollut ja materiaalista puuttuivat kustannuslaskelmat, joten emme voineet suoraan ottaa kantaa vaihtoehtoihin. Lopulta päädyimme lausumaan aiheesta seuraavaa: ”yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämisen uudelleenorganisointia suunnitellessa otetaan huomioon järjestämismuotojen vaikutukset lapsiin ja perheisiin, sekä tasa-arvoinen mahdollisuus palveluiden käyttöön. Palvelusetelin ja yksityisen hoidon tuen kuntalisän käytön kustannusvertailut sekä yhteenvedot muissa kunnissa noudatettavien palvelusetelien sääntökirjojen periaatteista on tuotava päätöksenteon tueksi. Jos palvelusetelin käyttöönottoon päädytään, on sääntökirja tuotava poliittisesti hyväksyttäväksi.” Nyt siis selvityksiä on tehty ja ehdotus lautakunnassa on, että palvelusetelin sääntökirjaa aletaan valmistelemaan päätettäväksi.

Aikas monimuotoinen eikä lainkaan mustavalkoinen kokonaisuus. Pääasia, että lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta tasa-arvoisesti mahdollisimman lähellä kotia ja perheitä ja henkilökuntaa aidosti kuullaan kun isoja muutoksia tehdään.

Jaa:

Lastentarhanopettajien pysyvyyteen panostettava, palkkaus vaatii korjausta pääkaupunkiseudulla

Espoossa tilanne on jo useamman vuoden ollut se, että pätevää henkilökuntaa ei saada rekrytoitua riittävästi, vaihtuvuus on suurta ja henkilöstövuokramenot kasvavat. Vuonna 2017 henkilöstövuokrausmenot ylittyivät 2,8 miljoonalla eurolla.

“Jätämme maanantaina valtuustokysymyksen, jossa kysymme miten Espoossa varhaiskasvatuksen henkilöstön pysyvyyttä voidaan vahvistaa ja turvata riittävä pätevien lastentarhanopettajien saanti. Olennaista on niin työolosuhteiden kuin palkkatasonkin kehittäminen.” sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtaja Inka Hopsu (vihr).

Viime viikkoina on syystä puhuttu lastentarhanopettajien palkkakehityksen jäämisestä jälkeen muihin korkeakoulutettuihin kuntatyöntekijöihin verrattuna. Varhaiskasvatus on tutkimusten mukaan koulutusjärjestelmämme eniten vaikuttava vaihe ja pedagogista lähestymistapaa on viime vuosina entisestään vahvistettu. Laadusta ja pätevistä lastentarhanopettajista on pidettävä kiinni. Varhaiskasvatukseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen.

Pääkaupunkiseudulta puuttuu tällä hetkellä 600 lastentarhanopettajaa ja tarve kasvaa, kun poliittisin linjauksin pyritään nostamaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta.

“Helsingin yliopistoon tarvitaan yhä lisää lastentarhanopettajien koulutuspaikkoja, jotta pääkaupunkiseudun kasvavaan tarpeeseen voidaan vastata” painottaa Hopsu.

Pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat muuta maata korkeammat. Työolot vaikuttavat raskailta ja alalta pyritään nopeasti jatkokouluttautumaan. Lainsäädännössä on samaan aikaan lisätty lastentarhanopettajien tehtäviä ja pedagogista roolia.

“Nyt olisi tärkeää esittää mahdollisimman nopeasti konkreettinen suunnitelma, miten palkkoja saadaan nostettua askel kerrallaan kohtuulliselle tasolle ja millä keinoin varmistetaan pätevän henkilökunnan saaminen ja pysyvyys Espoossa. Se olisi tärkeä viesti henkilökunnalle, että heidän työtään arvostetaan ja että Espooseen kannattaa jatkossakin hakeutua lastentarhanopettajaksi”, vaatii varhaiskasvatusjaoston puheenjohtaja Helka Otsolampi (vihr).

“Palkkojen lisäksi on huolehdittava hyvistä työoloista, terveistä tiloista, riittävästä henkilömitoituksesta ja vahdittava, etteivät ryhmäkoot kasva. Espoossa Vihreät ovat puolustaneet varhaiskasvatusta esitetyiltä heikennyksiltä ja jatkamme työtä entistäkin laadukkaamman varhaiskasvatuksen puolesta.” päättää Hopsu.

Inka Hopsu, Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan vpj, Vihr.
Helka Otsolampi, Espoon Varhaiskasvatusjaoston pj, Vihr.

Kannanotto julkaistu Espoon Vihreiden sivuilla 16.3.2018

Mielipidekirjoitus aiheesta Länsiväylässä 17.3.2018

Jaa:

Iso vai pieni päiväkoti? Vai ratkaiseeko pelkkä laatu ja sijainti?

Espoossa ollaan päättämässä parhaillaan sivistystoimen palveluverkon periaatteista eli tuttavallisemmin siitä, millä periaatteilla päiväkodit, koulut, lukiot, nuorisotilat, kirjastot ja liikuntapaikkoja Espoossa sijoitetaan vuosina 2020-30. Periaatteet olivat juuri asianomaisten lautakuntien käsittelyssä ja menevät kaupunginhallituksen kautta valtuustoon pian.

Avaan tässä muutamia periaatteita, joita esitettiin varhaiskasvatuksen osalta ja miten niitä saimme* lautakunnassa muutettua. Nämä eivät ole mustavalkoisia asioita ja periaatteita linjatessa on aika vaikea sanoa, mitä joku periaate tarkoittaa käytännössä ja onko se lasten kannalta ja perheiden arjen sujumisen kannalta hyvä vai huono. Varsinkaan ennen kuin saamme päiväkodeista samanlaisen esityksen kuin kouluverkosta. Sellainen on luvattu kevään aikana.

Onko iso parempi kuin pieni? Vai toisinpäin?

Seuraavat periaatteet oli kirjattu virkamiesten esitykseen eli halutaan selvästi ohjata päiväkotirakentamista kohti entistä isompia yksiköitä:

2b) Uusilla rakennettavilla alueilla varhaiskasvatuksen toimipisteet toteutetaan ensisijaisesti 8-10 lapsiryhmän päiväkoteina, jotka sijaitsevat keskeisillä paikoilla ja helposti joukkoliikenteellä saavutettavissa.

8c) Varhaiskasvatuksen uudet toimipisteet toteutetaan ensisijaisesti 8-10 lapsiryhmän päiväkoteina.

Näissä ehdotin, että lievennetään vaatimusta 6-10 lapsiryhmän päiväkoteihin. Muutosesitys meni yksimielisesti läpi. Perusteluna se, että Espoossa on vasta yksi noin iso kaupungin päiväkoti ja näen riskinä, että periaate johtaa tilanteeseen, jossa kasvaville alueelle ei rakenneta tai perusteta uusia kunnallisia päiväkotipaikkoja tarpeeksi herkästi.  En vastusta isoja yksiköitä sinänsä, vaan niissä on paljon hyvää: ne ovat kustannustehokkaampia (esim. siivous ja ruokailu on suhteessa paljon halvempaa järjestää kuin pienissä yksiköissä), erilaisia tiloja on enemmän ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaminen helpompaa. Varsinkin uusilla alueilla isot hyvin sijoitetut ja suunnitellut yksiköt toimivat, ja vanhoja pienempiä kannattaa korvata isommilla jos mahdollisuus järkevästi on. Vihreiden entinen varhaiskasvatusjaoston jäsen Tony Hagerlund on kirjoittanut tästä aiheesta hyvin jo vuonna 2011. Kävimme juuri jaostossa läpi asiakaskyselyn tulokset, ja pieni ei ole vanhempienkaan mielestä välttämättä parempi kuin iso. Isommat yksiköt saivat itseasiassa kyselyssä parempia keskiarvoja (asteikko 1-5):

Asiakaskyselyn keskiarvot päiväkodin koon mukaan 2017. Asteikko 1-5.

Kuitenkin mitä isompia päiväkoteja, sitä harvemmassa niitä helposti on. Yksityiset perustavat myös pienempiä yksiköitä ja rahalla voi silloin saada helpommin paikan läheltä kotia. Jo nyt tällaisia tilanteita syntyy, että alueen kaikki päiväkotipaikat ovat täynnä ja perheille tarjotaan kaupungilta yksityistä vaihtoehdoksi. Ja yksityinen toki voikin olla hyvä vaihtoehto, mutta ei kaikille perheille mahdollinen. Yksityisellä ei ole esimerkiksi nollamaksuluokkaa ollenkaan. On mielenkiintoista, että kaupungin näkökulmasta vain 8-10 ryhmän päiväkodit olisivat kustannustehokkaita. Tapasin Touhulan edustajia, ja he sanoivat, että he näkevät optimaalisena 4 lapsiryhmän päiväkodin. Siellä pystytään turvaamaan toiminta sijaisjärjestelyin ja päiväkodin johtaja on aina paikalla, mutta yksikössä kuitenkin kaikki tuntevat toisensa. Siksi olen tyytyväinen, että saimme periaatteisiin enemmän joustoa.  

Mitä nykyisille pienille päiväkodeille, ryhmäperhepäivähoidolle ja ostopalvelupäiväkodeille tapahtuu?

Virkamiesten esityksessä esitettiin seuraavia aika rajun kuuloisia periaatteita monen pienen päiväkodin, ryhmäperhepäivähoidon tai ostopalvelupäiväkotien kannalta:

8b) Pienistä, ensisijaisesti vuokratiloissa toimivista, epätarkoituksenmukaisista päiväkodeista ja suurimmasta osasta ryhmäperhepäiväkoteja luovutaan vuoteen 2030 mennessä.

Tähän lisäysesitykseni oli ”Yksiköistä luovutaan vähitellen, kun alueella on riittävästi korvaavia varhaiskasvatuspaikkoja eivätkä lasten matkat varhaiskasvatukseen olennaisesti pitene. Muutoksissa huomioidaan lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku ja kuullaan perheiden toiveita”

3b) Varhaiskasvatuspalvelujen ostopalveluista luovutaan vähitellen. 

Tähän ehdotin lisäystä ”selvittäen mahdollisuutta jatkaa lapsiryhmien toimintaa kaupungin omana toimintana tai yksityisenä palveluna lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku huomioiden. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityispedagogiikkaan painottuneisiin päiväkoteihin.”

Molemmat esitykseni menivät yksimielisesti läpi. Kiitos lautakunnalle! Ymmärrän kyllä kaupungin tarpeen järkeistää päiväkotiverkkoaan. Siitä asti kun aloitin varhaiskasvatusjaoston puheenjohtajana olen keskustellut lukuisten virkamiesten, kuntapolitiikkojen, päiväkodin johtajien ja työntekijöiden, vanhempien, lasten, yksityisiä tai ostopalveluita ylläpitävien tahojen  kanssa ja lukenut monenlaisia papereita näistä asioista. Keskustelujen ja perehtymisen tuloksena koin, että ei ollut realismia vaatia noita periaatteita pienten yksiköiden vähentämisestä pois kokonaan.  

Ostopalveluista on ilmeisesti pakko luopua jossain vaiheessa, koska ostopalvelut pitäisi lain mukaan säännöllisesti kilpailuttaa ja nyt näin ei ole toimittu. Mutta todella tärkeää on silloin  tehdä se hallitusti ja asiakasystävällisesti. Yhteensä kaupungilla on tällä hetkellä 29 ostopalvelupäiväkotia toistaiseksi voimassa olevilla vuosisopimuksilla. Suurin osa näistä on pieniä, useimmat käsittääkseni kannatusyhdistysten ylläpitämiä ja niillä tuskin on mahdollisuutta jatkaa toimintaa yksityisenä päiväkotina ainakaan ilman tukea. Joukossa on useampi painotettua varhaiskasvatusta tarjoava yksikkö. Siksi oli mielestäni tärkeää linjata millä ehdoilla luopuminen voidaan tehdä. 

Mietin, että onko meillä varaa toisaalta luopua kovin monesta yksiköstä tässä tilanteessa, kun uusia paikkoja tarvitaan koko ajan lisää ja vanhoista ilmenee sisäilmaongelmia? Ideaalimaailmassa meidän varmasti kannattaa korvata viisi todella pientä yksikköä yhdellä isolla ja palveluverkko voi silti perheiden kannalta säilyä liki samana. Reaalimaailmassa näin ei välttämättä tapahdu ja siksi mielestäni tärkeää alleviivata lasten ja perheiden etua periaatteissa, jotta toteutuksessa ei mennä metsään.  

Espoossa on poikkeuksellisen paljon pieniä yksiköitä, jotka ovat haavoittuvaisia ja tiloiltaan usein puutteellisia ja toisaalta rahaa ei ole seiniin loputtomasti käytettävissä.  Vaatimukset varhaiskasvatuksen laadulle ovat kasvaneet ja ihan pienissä yksiköissä esimerkiksi aukioloajat eivät aina kohtaa perheiden tarpeita eikä niille olekaan niin paljon kysyntää kuin mutulla tuntuisi. Olennaisinta kuitenkin on, että perheille on tarjolla laadukasta varhaiskasvatusta tarpeeksi lähellä kotia.

Toisaalta tiedän, että nämä pienet 1-2 ryhmän päiväkodit tai ryhmikset ovat monille perheille kovin rakkaita ja usein pieniä tiloja korvataan retkillä ja ulkoillaan paljon säällä kuin säällä. Tutut ja turvalliset aikuiset ja kaverit ovat perheen kannalta tärkeämpiä kuin seinät. Yhtä tärkeää siis on, että lasten ystävyyssuhteita ei rikota ja muutoksia suunnitellaan yhdessä henkilökunnan ja perheiden kanssa. 

Onneksi kuitenkin voimme todeta, että Espoon päiväkodit saavat todella hyviä arvosanoja koosta tai järjestämistavasta riippumatta.

Asiakaskyselyn tulokset järjestämistavan mukaan 2017 vs 2014. Asteikko 1-5.

Kerrohan mitä ajatuksia heräsi?

**********

*Tein muutosesityksiä vihreän ryhmämme kautta, koska en itse ole lautakunnan varsinainen jäsen enkä edes päässyt kokoukseen flunssan takia paikalle. Pöytäkirjassa ne on kirjattu varsinaisen lautakuntajäsenemme Kimmo Kyrölän nimiin. Lautakunnassa tehtiin yhteensä 21 muutos- tai lisäysesitystä periaatteisiin, joista suurin osa meni läpi. Seuraavaksi periaatteet menevät kaupunginhallitukseen ja sieltä valtuustoon. 

Jaa:

Löytyykö Espoosta lähikoulu kaikille?

Espoossa ollaan päättämässä koulu- ja lukioverkosta vuosille 2018-2027. Isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat tuhansien koululaisten ja heidän perheidensä arkeen tulevina vuosina. Täytyy sanoa, että olin aika tyrmistynyt kun suunnitelma julkaistiin. Paristakin syystä.

  1. Suunnitelma oli valmisteltu täysin piilossa ja se tuotiin lautakunnan nähtäväksi päivää ennen julkistusta kun lautakunta erityisesti sitä pyysi. Onneksi kuitenkin esittelytilaisuus näytettiin netissä ja palautetta ehtii suunnitelmasta antaa sähköisesti vielä tiistaihin 23.1. klo 8 asti. Asia tulee lautakuntaan 14.2 ja pohdimme parhaillaan tarkempia muutosesityksiä esitykseen.
  2. Massiivinen suunnitelma esiteltiin tuolta sivuilta katsottavissa olevassa powerpoint setistä, jossa ei ollut juuri mitään, mikä olisi auttanut ymmärtämään mikä muuttuu, miten ja miksi. Koulut olivat taulukossa alueittain, mutta mitään juuri mitään selityksiä esitys ei tarjonnut. Esimerkiksi monessa kohtaa jäi epäselväksi, minne oppilaat on ajateltu siirtää väistöön suunnitellun peruskorjauksen ajaksi. Suunnitelmassa kerrottiin paljonko oppilasmäärä alueella kasvaa väestöennusteen mukaan, mutta ei sitä, kuinka paljon koulupaikat lisääntyvät (tai eivät lisäänny) samalla alueella samassa ajassa. Tämä olisi tietysti aika olennainen tieto kun arvioi, onko suunnitelma toteuttamiskelpoinen. Vihreiden Allan Halme askaroi koulut ja esitetyt muutokset kartalle. Tällaista toki voisi odottaa jo valmistelusta.
  3. Tapiolan alakoulujen tilanne on käsittämätön. Sekä Jousenkaari että Aarnivalkea ovat suljettuina sisäilmaongelmien takia ja oppilaat väistössä muualla. Pitkin viime vuotta on lupailtu, että jotain tuodaan päätettäväksi. Viimeksi budjettineuvottelujen yhteydessä syksyllä kerrottiin, että koulujen tilanne ratkaistaan kouluverkon yhteydessä. Nyt se ratkaisu siis on, että  ”Aarnivalkeantien ja Jousenkaaren koulurakennusten tilanne ratkaistaan erikseen sen jälkeen, kun museoviraston kanta rakennusten säilyttämiseen ja eri toteutusvaihtoehdot on selvitetty.” On törkeää, että tätä ei muka ole saatu selvitettyä aiemmin kun koulut ovat olleet tyhjillään jo pidemmän aikaa. Nyt Aarnivalkean oppilaita oltaisiin siirtämässä Otaniemeen (monen vanhemman mielestä vaarallisen koulumatkan päähän) ja Jousenkaaren oppilaita Espoonlahdesta Niittykumpuun. Tapiolan kouluista on kirjoittanut paljon mm vihreä valtuutettu Mari Anthoni ja niiden kanssa todella pitkään töitä sinnikkäästi tehnyt Tiina Elo (mm. Jousenkaaresta).
  4. Suurin kysymys on, riittävätkö esitetyt koulupaikat nopeasti kasvavalle lapsimäärälle? Pitävätkö väestöennusteet paikkansa? Saako jatkossakin paikan lähikouluun? Miksi lakkauttaa toimivia kouluja kun tarvitaan kokoajan lisää koulutilaa? Pyysin virkamiehiltä koulujen nykyiset oppilasmäärät ja vertailin niitä ja suunnitelmia Espoon virallisiin väestöennusteisiin. Minulla ei ole käytössä kaikkea mahdollista tietoa, joten tässä esitetty kuvaaja Matinkylä-Olarin suuralueesta on vain arvaus 2020 ja 2022 osalta. Lisäksi väestöennustetta pitäisi tutkia tarkemmalla tasolla, koska Suurpellosta ei niin vain lähdetä Tiistilään alakouluun ja päinvastoin. Olisin toivonut, että tämän tyyppistä ja vielä kattavampaa dataa  voisi tarjota suunnitelmien mukana, jotta jokainen kiinnostunut voi itse tutkia mihin oletuksiin ja lukuihin suunnitelmat perustuvat. Tutkin tässä vain peruskouluja, lukiot ovat sitten vielä ihan oma lukunsa
  5. En edelleenkään osaa sanoa varmasti, riittävätkö suunnitellut koulut vai eivät. Kovin kuitenkin epäilyttää esimerkiksi se, että Suur-Espoonlahden alueella ennusteen mukaan tänä vuonna 7-15-vuotiaita 5911 ja oppilasmäärä alueen kouluissa nyt 5799 eli yli sata vähemmän. Suur-Leppävaarassa ero vielä isompi 7121 kouluikäistä vs 6757 oppilasmäärä alueen kouluissa nyt. Varmaan osalle näistä ihan hyviäkin selityksiä (pitää huomata, että myös 2018 väestömäärä on ennuste), mutta ei ihan tunnu riittävältä silti tuo koulupaikkojen määrän kasvu suunnitelmissa kun molemmilla alueilla kouluikäisten lasten määrä on ennusteissa voimakkaassa kasvussa. Varsinkin kun samaan aikaan tehdään peruskorjauksia eikä läheskään kaikkien koulujen osalta ole esitetty mitään suunnitelmaa mihin väistetään korjausten aikana.
  6. Olen poliitikko, miksi en vain tee parempia päätöksiä ja miten tähän on edes päädytty? Eilen julkaistiin kuntalaisaloite ”Espoon koulut kuntoon”. Aloitetekstissä kritisoitiin (ihan oikein) politiikkoja siitä, että Espoossa on keinotekoinen investointikatto, jonka sisään kaikkien kaupungin investointien pitäisi mahtua ja virkamiesten on pakko valmistella esitys siltä pohjalta. Tämä siksi, että valtuuston enemmistö on näin päättänyt ja esimerkiksi 0,25 %-yksikön veronkorotus nähdään tässä kaupungissa tietyissä piireissä paljon pahempana asiana kuin koulukorjausten lykkääminen. Tämän kouluverkkoesityksen paras puoli onkin, että linjausten todelliset vaikutukset tulevat näkyviin kerralla. Toivotaan, että nyt saadaan poliittinen enemmistö sen taakse, että jokaiselle löytyisi turvallinen ja terveellinen lähikoulu mahdollisimman läheltä kotia.
Jaa:

Puheeni talousarviovaltuustossa 7.12.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos budjettineuvottelujen osapuolille hyvästä lopputuloksesta. Erityisen iloinen olen nuoriin ja perheisiin kohdistuvista panostuksista.

Tärkeintä on, että koulutukseen esitettyjä säästöjä saatiin torjuttua ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ja kouluterveydenhoitoon saatiin lisää rahaa. Vihreiden tavoitteista moni toteutui neuvotteluissa. Ongelmien ennnaltaehkäisy tulee todella paljon halvemmaksi kuin rikkinäisten mielien korjaaminen tai yksikin toteutumatta jäänyt mahdollinen tulevaisuus.

Olenkin iloinen, että budjetissa ennaltaehkäisyyn osoitettiin rahaa mm. harrastustoiminnan edistämiseen ja vähävaraisten lasten harrastusten tukemiseen. Säännöllinen harrastaminen suojaa nuorta yksinäisyydeltä. Nuorisotutkimuksen tuoreessa selvityksessä ystävien puute nousi keskeiseksi siinä, milloin nuori koki itsensä syrjäytyneeksi. Espoon hyvinvointikertomuksen mukaan yläkoulussa, lukiossa ja ammattikoulussa usein itsensä yksinäiseksi tuntevia on 9%. Ammattikoululaisista 20 % ei ole mitään säännöllistä harrastusta. Itse olen huolissani niistä nuorista, jotka tippuvat väleihin ja joita kukaan ei pyydä mukaan. Näiden nuorten etsimiseen ja ohjaamiseen kaupungin kannattaa käyttää resursseja esim. etsivän nuorisotyön muodossa ja tehdä järjestöjen kanssa hyvää yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä. Se on meidän kaikkien etu.

Ennaltaehkäisyä on myös panostaa varhaiskasvatukseen ja toisaalta erilaiseen avoimeen matalan kynnyksen toimintaan perheille. Esimerkiksi asukaspuistot ovat tärkeitä alueellisia kohtaamispaikkoja lapsiperheille ja koululaisille. Olenkin iloinen, että peruskorjauksen tarpeessa oleva Matinkylän asukaspuisto saatiin budjettineuvotteluissa lisättyä Matinraitin päiväkotihankkeeseen mukaan. Asukaspuistoja tulee edelleen kehittää yhteistyössä kaupungin eri toimialojen ja muiden tahojen kanssa ja luoda omalta osaltaan ”koko kylä kasvattaa henkeä”. Tuttuja ja turvallisia aikuisia tarvitaan lisää lasten ja nuorten elämään, olivat ne sitten kaupungin työntekijöitä asukaspuistoissa, kirjastoissa, päiväkodeissa, kouluissa ja nuorisotyössä tai vapaaehtoisia harrastustoiminnassa. Kaupungin tärkeä tehtävä on varmistaa, että näitä turvallisia aikuisia löytyy tavalla tai toisella kaikille.

(Lopulta en pitänyt puhetta valtuustossa koska puhujalista oli pitkä, mutta julkaisen sen täällä)

Jaa:

Kuinka paljon rahaa varhaiskasvatukseen on tarpeeksi?

Varhaiskasvatusjaosto kokousti toisen kerran keskiviikkona 4.10. Käsittelimme talousarvioesitystä ja toisaalta myös tuoretta raporttia kuuden suurimman kaupungin varhaiskasvatuksen palveluista ja kustannuksista.  Talousarvio oli käynyt jo lautakunnassa ja varhaiskasvatuksen budjettikehys näyttää virkamiesten mukaan tällä kertaa kohtalaisen hyvältä. Leikkauksia ei esitetä vaan varhaiskasvatukseen ollaan saamassa uusia työntekijöitä. Toisaalta 2018 alusta voimaan tulevat varhaiskasvatusmaksujen alennukset, joiden vaikutusta on vaikea ennustaa. Maksujen alennus todennäköisesti houkuttaa uusia lapsia varhaiskasvatuksen piiriin. Lisäksi yksityisistä päiväkodeista saattaa siirtyä kunnallisiin päiväkoteihin lapsia, koska alennukset eivät koske yksityisen hoidon tukea, mutta tähän lautakunnassa esitettiin ainakin osittaista ratkaisua.

Kunnallisen varhaiskasvatuksen oletettua suurempaan kysyntään pitäisi siis varautua. Ei ole ihan helppo yhtälö, kun samaan aikaan päivähoitopaikkoja tarvitaan muutenkin jatkuvasti lisää, mutta onpa hyvä, että maksut alenevat. Varhaiskasvatus kuuluu kaikille ja rahasta se ei saa jäädä kiinni. Seuraavaksi tulee kaupunginjohtajan budjettiesitys marraskuun alussa, josta valtuustoryhmät käyvät sitten neuvottelut ja valtuusto päättää neuvottelutuloksen pohjalta budjetista joulukuun alussa. Nyt on siis aika vaikuttaa.

Kuuden suurimman kaupungin kunnallisen varhaiskasvatuksen kustannukset per laskennallinen lapsi

Itse pohdin juuri nyt, että kuinka paljon rahaa varhaiskasvatukseen on tarpeeksi? Virkamiesten mukaan tilanne on nyt suhteellisen hyvä ja Espoossa ollaan saatu toimintaa tehokkaammaksi. Emme tuota enää Suomen kalleinta varhaisasvatusta. Kuvasta näkee, että Espoossa tila- ja ateriakustannukset ovat korkeampia kuin muualla, henkilökuntaan menee vähemmän rahaa kuin Turussa ja Helsingissä.

Viime vuonna maan hallitus kasvatti ryhmäkokoja, mutta Espoossa päätettiin väännön jälkeen olla nostamatta suhdelukua yli 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa 1:8 ja pidettiin suhde 1:7:ssä. Tarkoittaa siis sitä, että seitsemää yli 3-vuotiasta kokoaikaista lasta kohden pitäisi päiväkodissa olla yksi kasvatusvastuullinen hoitaja tai opettaja. Kuitenkin olen saanut paljon viestejä hoitohenkilökunnan ja lasten suhdeluvusta ja sen tulkinnasta. Olen kuullut, että suhdeluku ei läheskään aina pidä ja voi olla kohdillaan vain muutaman tunnin päivässä varsinkin sairastapauksissa.

Olen kuullut useammasta paikasta, että sijaisia saa palkata vain, jos koko talon tasolla on siihen tarvetta. Eli jos johtajan alaisuudessa on vaikka 7 ryhmää, niin lapsia voi puuttua joka ryhmästä vain yksi, mutta yhteen ryhmään ei saa palkata sijaista hoitajan ollessa poissa vaan muiden hoitajien ja opettajien on tuurattava. Ja siellä yhdessäkin ryhmässä voi olla silti ne 20 lasta ja vain kaksi aikuista.

Varhaiskasvatuksen johtajalta saamani tiedon mukaan suhdeluku lasketaan jakamalla alle 3-vuotiaiden lasten määrä neljällä, 3 v. täyttäneiden määrä seitsemällä ja osapäiväisten lasten määrä 1/13. Tällä periaatteella samassa ryhmässä voi olla paikalla yhtä aikaa myös eri ikäisiä lapsia yhteensä maksimissaan kolmelle kasvattajalle. Suhdelukuperiaatteesta voidaan poiketa lyhytaikaisesti. Suhdeluvut lasketaan nimenomaan koko talon tasolla, ei yksittäisen ryhmän vaikka niissä toimitaankin ja ryhmäkoosta puhutaankin.

Päiväkodinjohtajat yhdessä aluepäälliköiden kanssa arvioivat sijaisten tarpeen tilannekohtaisesti siten, että suhdelukuperiaatetta noudatetaan. Mutta suhdeluku on tosiaan laskennallinen, eikä siis suinkaan tarkoita sitä, että jokaisessa 21 lapsen ryhmässä olisi aina kolme kasvattajaa paikalla. Ja ryhmä voi olla siis isompikin jos mukana osapäiväisiä lapsia. Meille annettiin jaostossa ymmärtää, että rahat eivät millään riitä siihen, että aina sairastapauksissa hankittaisiin sijainen vaan sitä aina tapauskohtaisesti arvioidaan. Onko sinulla kokemuksia siitä, että sijaista ei ole saanut, vaikka tarve olisi ollut? Laita minulle viestiä, kuulisin siitä mielelläni. 

Seuraavaksi pitää selvittää: Voitaisiinko isoihin päiväkoteihin palkata vakituisia tuuraajia, jotka voisivat tulla auttamaan aina tarpeen tullen ryhmiä ja jos kaikkialla olisi täysi miehitys niin auttaa eniten apua tarvitsevaa ryhmää, tarjota suunnitteluaikaa lastentarhanopettajille tms. Käsitin, että tällaisia ei nykyään ole, vaan suhdeluvut on todella tarkkaan laskettu ja ”ylimääräisiä” käsipareja ei saa olla. Minkälainen kustannusvaikutus tällaisella olisi? PÄIVITYS 14.10: vakituisia sijaisia kuulemma on, mutta ovat kuulemma sidottuja usein jo pitkälle eteenpäin lomien ja muiden etukäteen tiedossa oleviin poissaoloihin. Pitäisikö tuuraajia olla enemmän?

Tai kuinka paljon lisää rahaa tarvittaisiin siihen, että sijaiskäytäntöä voitaisiin löysätä edes vähän? Voisiko päiväkodin johtajalle ja ryhmän henkilökunnalle antaa vapauden ja vastuun päättää siitä hankitaanko sijainen vai ei? Miksi ei?

Moni päiväkodissa uupuu, kun hallinnan tunne omasta työstä katoaa eikä saa tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi. Jos on tunne, että omaa ammattitaitoa ei arvosteta, eikä epäkohtiin puututa. Kolmannes suunnittelee alan vaihtoa. Tähän meillä ei todellakaan ole varaa, kun koulutettua henkilökuntaa tarvittaisiin koko ajan enemmän.

Varhaiskasvatuksesta tulee kovin ristiriitaista viestiä: samalla monen vanhemman kokemukset ovat todella hyviä ja monessa päiväkodissa myös henkilökunta viihtyy ja voi hyvin. Hienoa kehittämistyötä tehdään ja varhaiskasvatus nähdään jo tärkeänä osana koulutusjärjestelmää. Toisista paikoista taas kuulee todella karuja juttuja. Toisaalta vanhemmat eivät läheskään aina näe henkilökunnan uupumusta ja paljon on kiinni myös johtamisesta ja asioiden viestimisestä.

Miten sinä parantaisit päiväkodin arkea, jotta se olisi paitsi lapsille myös henkilökunnalle parempi paikka? Mitä siihen tarvitsi juuri nyt kaikkein eniten?

Jaostossa tarkastelemme seuraavaksi henkilökunnan hyvinvointiraporttia. Päiväkotitiloista taas on valmisteilla Espoossa iso selvitys. Näihin aiheisiin tulevissa kirjoituksissa.

*******

Kuva Nuumäen päiväkodista, jossa varhaiskasvatusjaosto kokousti 4.10 ja tutustui toimintaan päiväkodin johtajan johdolla. Hieno paikka ja hienoa toimintaa siellä ja hyvä osoitus siitä, että iso päiväkoti voi olla todella toimiva ja tilat ihanat kun ne on hyvin suunniteltu. 

Jaa: