Kuinka paljon rahaa varhaiskasvatukseen on tarpeeksi?

Varhaiskasvatusjaosto kokousti toisen kerran keskiviikkona 4.10. Käsittelimme talousarvioesitystä ja toisaalta myös tuoretta raporttia kuuden suurimman kaupungin varhaiskasvatuksen palveluista ja kustannuksista.  Talousarvio oli käynyt jo lautakunnassa ja varhaiskasvatuksen budjettikehys näyttää virkamiesten mukaan tällä kertaa kohtalaisen hyvältä. Leikkauksia ei esitetä vaan varhaiskasvatukseen ollaan saamassa uusia työntekijöitä. Toisaalta 2018 alusta voimaan tulevat varhaiskasvatusmaksujen alennukset, joiden vaikutusta on vaikea ennustaa. Maksujen alennus todennäköisesti houkuttaa uusia lapsia varhaiskasvatuksen piiriin. Lisäksi yksityisistä päiväkodeista saattaa siirtyä kunnallisiin päiväkoteihin lapsia, koska alennukset eivät koske yksityisen hoidon tukea, mutta tähän lautakunnassa esitettiin ainakin osittaista ratkaisua.

Kunnallisen varhaiskasvatuksen oletettua suurempaan kysyntään pitäisi siis varautua. Ei ole ihan helppo yhtälö, kun samaan aikaan päivähoitopaikkoja tarvitaan muutenkin jatkuvasti lisää, mutta onpa hyvä, että maksut alenevat. Varhaiskasvatus kuuluu kaikille ja rahasta se ei saa jäädä kiinni. Seuraavaksi tulee kaupunginjohtajan budjettiesitys marraskuun alussa, josta valtuustoryhmät käyvät sitten neuvottelut ja valtuusto päättää neuvottelutuloksen pohjalta budjetista joulukuun alussa. Nyt on siis aika vaikuttaa.

Kuuden suurimman kaupungin kunnallisen varhaiskasvatuksen kustannukset per laskennallinen lapsi

Itse pohdin juuri nyt, että kuinka paljon rahaa varhaiskasvatukseen on tarpeeksi? Virkamiesten mukaan tilanne on nyt suhteellisen hyvä ja Espoossa ollaan saatu toimintaa tehokkaammaksi. Emme tuota enää Suomen kalleinta varhaisasvatusta. Kuvasta näkee, että Espoossa tila- ja ateriakustannukset ovat korkeampia kuin muualla, henkilökuntaan menee vähemmän rahaa kuin Turussa ja Helsingissä.

Viime vuonna maan hallitus kasvatti ryhmäkokoja, mutta Espoossa päätettiin väännön jälkeen olla nostamatta suhdelukua yli 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa 1:8 ja pidettiin suhde 1:7:ssä. Tarkoittaa siis sitä, että seitsemää yli 3-vuotiasta kokoaikaista lasta kohden pitäisi päiväkodissa olla yksi kasvatusvastuullinen hoitaja tai opettaja. Kuitenkin olen saanut paljon viestejä hoitohenkilökunnan ja lasten suhdeluvusta ja sen tulkinnasta. Olen kuullut, että suhdeluku ei läheskään aina pidä ja voi olla kohdillaan vain muutaman tunnin päivässä varsinkin sairastapauksissa.

Olen kuullut useammasta paikasta, että sijaisia saa palkata vain, jos koko talon tasolla on siihen tarvetta. Eli jos johtajan alaisuudessa on vaikka 7 ryhmää, niin lapsia voi puuttua joka ryhmästä vain yksi, mutta yhteen ryhmään ei saa palkata sijaista hoitajan ollessa poissa vaan muiden hoitajien ja opettajien on tuurattava. Ja siellä yhdessäkin ryhmässä voi olla silti ne 20 lasta ja vain kaksi aikuista.

Varhaiskasvatuksen johtajalta saamani tiedon mukaan suhdeluku lasketaan jakamalla alle 3-vuotiaiden lasten määrä neljällä, 3 v. täyttäneiden määrä seitsemällä ja osapäiväisten lasten määrä 1/13. Tällä periaatteella samassa ryhmässä voi olla paikalla yhtä aikaa myös eri ikäisiä lapsia yhteensä maksimissaan kolmelle kasvattajalle. Suhdelukuperiaatteesta voidaan poiketa lyhytaikaisesti. Suhdeluvut lasketaan nimenomaan koko talon tasolla, ei yksittäisen ryhmän vaikka niissä toimitaankin ja ryhmäkoosta puhutaankin.

Päiväkodinjohtajat yhdessä aluepäälliköiden kanssa arvioivat sijaisten tarpeen tilannekohtaisesti siten, että suhdelukuperiaatetta noudatetaan. Mutta suhdeluku on tosiaan laskennallinen, eikä siis suinkaan tarkoita sitä, että jokaisessa 21 lapsen ryhmässä olisi aina kolme kasvattajaa paikalla. Ja ryhmä voi olla siis isompikin jos mukana osapäiväisiä lapsia. Meille annettiin jaostossa ymmärtää, että rahat eivät millään riitä siihen, että aina sairastapauksissa hankittaisiin sijainen vaan sitä aina tapauskohtaisesti arvioidaan. Onko sinulla kokemuksia siitä, että sijaista ei ole saanut, vaikka tarve olisi ollut? Laita minulle viestiä, kuulisin siitä mielelläni. 

Seuraavaksi pitää selvittää: Voitaisiinko isoihin päiväkoteihin palkata vakituisia tuuraajia, jotka voisivat tulla auttamaan aina tarpeen tullen ryhmiä ja jos kaikkialla olisi täysi miehitys niin auttaa eniten apua tarvitsevaa ryhmää, tarjota suunnitteluaikaa lastentarhanopettajille tms. Käsitin, että tällaisia ei nykyään ole, vaan suhdeluvut on todella tarkkaan laskettu ja ”ylimääräisiä” käsipareja ei saa olla. Minkälainen kustannusvaikutus tällaisella olisi? PÄIVITYS 14.10: vakituisia sijaisia kuulemma on, mutta ovat kuulemma sidottuja usein jo pitkälle eteenpäin lomien ja muiden etukäteen tiedossa oleviin poissaoloihin. Pitäisikö tuuraajia olla enemmän?

Tai kuinka paljon lisää rahaa tarvittaisiin siihen, että sijaiskäytäntöä voitaisiin löysätä edes vähän? Voisiko päiväkodin johtajalle ja ryhmän henkilökunnalle antaa vapauden ja vastuun päättää siitä hankitaanko sijainen vai ei? Miksi ei?

Moni päiväkodissa uupuu, kun hallinnan tunne omasta työstä katoaa eikä saa tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi. Jos on tunne, että omaa ammattitaitoa ei arvosteta, eikä epäkohtiin puututa. Kolmannes suunnittelee alan vaihtoa. Tähän meillä ei todellakaan ole varaa, kun koulutettua henkilökuntaa tarvittaisiin koko ajan enemmän.

Varhaiskasvatuksesta tulee kovin ristiriitaista viestiä: samalla monen vanhemman kokemukset ovat todella hyviä ja monessa päiväkodissa myös henkilökunta viihtyy ja voi hyvin. Hienoa kehittämistyötä tehdään ja varhaiskasvatus nähdään jo tärkeänä osana koulutusjärjestelmää. Toisista paikoista taas kuulee todella karuja juttuja. Toisaalta vanhemmat eivät läheskään aina näe henkilökunnan uupumusta ja paljon on kiinni myös johtamisesta ja asioiden viestimisestä.

Miten sinä parantaisit päiväkodin arkea, jotta se olisi paitsi lapsille myös henkilökunnalle parempi paikka? Mitä siihen tarvitsi juuri nyt kaikkein eniten?

Jaostossa tarkastelemme seuraavaksi henkilökunnan hyvinvointiraporttia. Päiväkotitiloista taas on valmisteilla Espoossa iso selvitys. Näihin aiheisiin tulevissa kirjoituksissa.

*******

Kuva Nuumäen päiväkodista, jossa varhaiskasvatusjaosto kokousti 4.10 ja tutustui toimintaan päiväkodin johtajan johdolla. Hieno paikka ja hienoa toimintaa siellä ja hyvä osoitus siitä, että iso päiväkoti voi olla todella toimiva ja tilat ihanat kun ne on hyvin suunniteltu. 

Jaa:

Ei näin Espoo – tapaus jättikoulu Otaniemeen

Kuluneella viikolla on herättänyt keskustelua ja kiukkua Espoon virkamiesten suunnitelmat siirtää kolme kolme koulua (Olarin lukio, Espoon kansainvälinen koulu ja Mattlidens gymnasium) Otaniemeen osoitteeseen Tietotie 6. Kiukku ei ole ihme, kun viestintä ja valmistelu oli näin huonolla tasolla. Tärkein asia: mielestäni Espoo International Schoolia ei saa siirtää Opinmäestä pois. Mutta kerrataanpa vähän mikä meni pieleen:

  1. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenet ja varajäsenet saivat kutsun asukastilaisuuteen to 31.8. Vanhemmat ovat kertoneet, että heille viesti tuli pe 1.9. ”Sivistystoimessa on valmisteilla ehdotus, joka toteutuessaan tarkoittaa merkittäviä muutoksia opetuspalveluissa Matinkylä-Olarin alueella. Ehdotus esitellään asukastilaisuudessa ti 5.9”. Mitään lisätietoa aiheesta ei löytynyt, enkä tajunnut sitä kysyäkään. Ensi kerralla tajuan.
  2. En itse päässyt tilaisuuteen, mutta vihreistä lautakunnan jäsen Kimmo Kyrölä oli paikalla. Hän kertoi facebookissa, että tilaisuus oli paitsi huonosti toteutettu, se myös vedettiin pääasiassa suomeksi, vaikka paikalla oli useita Espoo International Schoolin (EIS) vanhempia, jotka eivät puhuneet suomea. Tilaisuudessa pyydettiin kuulemma erikseen virkamiehiä puhumaan englantia, mutta tilaisuutta jatkettiin suomeksi.
  3. Tilaisuuden jälkeen lautakunnan jäsenille alkoi syystäkin tulla vihaista palautetta. Tässä vaiheessa monilla politiikoilla ei ollut mitään käsitystä, mistä koko asiassa on kyse. Mitään kaupungin virallista tiedotetta ei ollut, eikä asia ollut käynyt lautakunnan kautta. Asiasta oli kyllä ollut Länsiväylässä juttua kesäkuussa, mutta siinäkin puhuttiin vain lukioista.
  4. Pian selvisi, että asiaa on valmisteltu epätavallisesti tilat edellä ja asia on tulossa opetus- ja varhaiskasvatuslautakuntaan seuraavaan kokoukseen 20.9 ja ruotsinkieliseen svenska rum- lautakuntaan 28.9. Kaupungihallituksen tila- ja asuntojaoksen pj Tiina Elo on kertonut hankkeen rakennuksen vuokraamiseksi kaupungille tulleen kesäkuun tila- ja asuntojaostoon ihan puskista. ”Pitkän keskustelun jälkeen päädyimme siihen, että valmistelu voi jatkua, mutta ennen päätöksiä on oltava sivistystoimen näkemys siitä onko tiloille tarvetta ja mitkä koulut sinne voisivat siirtyä. Ja ennen päätöksentekoa on kuultava myös asukkaita, avoimen Espoon periaatteiden mukaisesti.” Nyt oli sitten ilmeisesti ajateltu kuultavan asukkaita, mutta ei mennyt kyllä ihan putkeen
  5. Kaupungin tiedote asiasta saatiin tilaisuutta seuraavana päivänä ke 6.9 klo 14:43. Tiedotteen sanamuotoihin en nyt puutu, mutta on käsittämätöntä, että tietoa ei ollut saatavilla jo ENNEN asukastilaisuutta. Miksi lähetettiin vain kryptinen kutsu, eikä avoimesti kerrottu mitä suunnitellaan, kun asiasta oli kuitenkin jo kesäkuussa ollut mediassa? Avoimella viestinnällä olisi voitu välttää hätäännystä ja somehuhuja, kun kaikille olisi ollut selvää, että päätöksiä ei ole vielä tehty. Nyt monella vanhemmalla luotto kaupunkiin on koetuksella. Lisäksi tiedote tuli aluksi vain suomeksi ja itsekin sain usean hätääntyneen yhteydenoton englanniksi. Kyselin englanninkielisen tiedotteen perään ja se tulikin onneksi sitten kuitenkin aika nopeasti, jo klo 16:27.
  6. Itse asiasta: en ole vakuuttunut, että meidän ylipäätään kannattaa tehdä 2500 oppilaan jättikoulu Otaniemeen (tai mihinkään, varsinkin jos tila ei ole erityisen hyvin kouluksi suunniteltu). Paikkaan, jossa asuu lähinnä opiskelijoita ja tutkijoita. Haukilahden lukio on toiminut Aalto-yliopiston kampuksella ja synergiasta on kyllä ollut hyötyä. Meidän ei kuitenkaan kannata keskittää kaikkia lukioita samaan paikkaan. Itse odotin, että Meri-Matin lukiohanke Matinkylässä etenisi (ja Olarin lukio voisi sitten muuttaa sinne), mutta tämä Otaniemen tila alkoi ilmeisesti näyttää virkamiehistä paljon halvemmalta ja siksi houkuttelevammalta. Lukioonhan nuoret pystyvät kulkemaan oman alueen ulkopuolellekin, mutta kyllä lukioitakin pitäisi olla jokaisessa Espoon aluekeskuksessa. Matinkylä-Olari jäisi näissä suunnitelmissa kokonaan ilman. Asiaa pitää selvittää todenteolla!
  7. Espoo International Schoolissa on koululaisia ekaluokkalaisista lähtien ja monet perheet ovat hankkineet asunnon Suurpellosta, kun kansainvälinen koulu keskitettiin pari vuotta sitten valmistuneeseen Opinmäen uuteen koulukeskukseen Suurpeltoon. Moni vanhempi on kertonut, että koulu on heille lähikoulu, johon lapset kulkevat kävellen tai pyörällä. Vanhemmille ei ole missään vaiheessa sanottu, että koulu olisi jotenkin väliaikaisesti Suurpellossa vaan pikemminkin päinvastoin annettu ymmärtää, että nyt koulu on saanut pysyvät tilat. Tällaiset suunnitelmat yhdistettynä umpisurkeaan viestintään ovat kaupungin suunnalta märkä rätti vasten näiden perheiden kasvoja. Eli ei, en kannata koulun siirtämistä pois Opinmäestä. Olen lautakunnassa vain varajäsenenä, joten suoraan en saa tästä olla päättämässä, mutta uskon, että lautakunta on hyvin kriittinen hankkeelle.

PÄIVITYS 11.9: Kaupunginhallitus käsitteli asiaa jo tänään ylimääräisessä kokouksessaan ja päätti, että ”Jo tehtyjen selvitysten perusteella kaupunginhallitus toteaa, että Espoon kansainvälisen koulun EIS siirto Opinmäestä Tietotie 6 tiloihin ei ole tarkoituksenmukaista. Kaupunginhallitus toteaa edelleen, että toinen paljon esillä ollut kouluverkon peruspilari on jatkaa ruotsinkielisen opetuksen kehittämistä Mattliden koulukokonaisuutena Matinkylässä.”

Jaa:

Espoon strategiassa näkyy vihreä kädenjälki

Espoon strategianeuvottelut saatiin päätökseen perjantaina. Olen onnellinen, että Espoon strategiaan eli Espoo-tarinaan saatiin lupaus, että Espoo säilyttää varhaiskasvatuksen ryhmäkoot ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden tällä valtuustokaudella! Espoossa myös aloitetaan kokeilu maksuttomasta varhaiskasvatuksesta 5-vuotiaille.

Sisäilmaongelmiin puututaan strategiassa tosissaan, kun valtuustokauden tavoitteeksi on asetettu sisäilmakohteiden ja hätäväistöjen lukumääräksi nolla. Nyt pitää varmistaa, että budjetissa myös varataan tähän riittävästi resursseja.

Tarinassa kuljetaan kohti hiilineutraalia Espoota vuonna 2030 eli jopa nopeammin kuin viime vuonna hyväksytyssä ilmasto-ohjelmassa. Panostamme myös joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn, kaupunkikulttuurille ja asukkaiden .

Strategiassa on myös ongelmallisia kohtia, koska se on aina kompromissi, mutta kokonaisuutena voi olla tyytyväinen muutokseen, joka Espoossa tuntuu vaalien jälkeen tapahtuneen.

Kiitos huiput neuvottelijamme Inka Hopsu ja koko vihreä valtuustoryhmä erinomaisesta pohjatyöstä strategian eteen. Strategia on valtuuston esityslistalla maanantaina.

Jaa:

Varhaiskasvatus vaikuttaa

Espoon Vihreät esittää minua varhaiskasvatusjaoston puheenjohtajaksi. Olen onnellinen ja innoissani mahdollisuudesta päästä kehittämään varhaiskasvatusta Espoossa! 
Luin perehtymismielessä opetushallituksen ”Vaikuttava varhaiskasvatus” selvitystä (2016). Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan ”alle kolmivuotiaana päivähoidossa olleet jatkavat toiseen asteen koulutukseen, menevät lukioon ja opiskelevat yliopistossa muita useammin. Yhteydet ovat vahvimmat kaksivuotiaana päivähoitoon siirtyneillä. Yhteys on sama matalasti ja korkeasti koulutettujen vanhempien lapsilla.” (s.20)
Onkin mielenkiintoista, että samaan aikaan kun huolehditaan koulupudokkaista ja koulutuksen periytyvyydestä, nähdään päivähoitoon osallistuvien lasten määrä usein taakkana yhteiskunnalle. Vaikka juuri varhaiskasvatukseen osallistuminen edistäisi tutkimusten mukaan elinikäistä oppimista ja opiskelutaitoja. Tietenkin myös kotona voi saada laadukasta varhaiskasvatusta, mutta tutkimusten mukaan päivähoidossa saadulla inhimillisellä pääomalla on suuri merkitys myöhemmissä opinnoissa ja mielekkään elämän rakentamisessa. Varhaiskasvatuksen vaikutukset ovat erityisen suuret niillä lapsilla, joilla on pulmia kehityksessä ja oppimisessa tai joiden elinolot ovat vaikeat.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan ”jokainen varhaiskasvatukseen suunnattu dollari tuo takaisin enemmän kuin mitä tuovat vanhempiin lapsiin tai aikuisiin suunnatut investoinnit.” Tätä taustaa vasten on oikeastaan aika mielenkiintoista, että tämä kaikkein vaikuttavin osa koulupolkua eli varhaiskasvatus on maksullista maassa, jossa myös korkeakoulutus on ilmaista (ja hyvä että on). Ja johon käytetyistä rahoista ollaan valmiita niin helposti leikkaamaan.
Muihin OECD maihin verrattuna, suomalaiset 4-vuotiaat osallistuvat selvästi keskiarvoa vähemmän kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen.
Raportissa todettiin painokkaasti, että ”positiivisten vaikutusten toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan edellyttää varhaiskasvatuspalveluiden hyvää saavutettavuutta ja korkeaa laatua.”  Saavutettavuuden ja laadun eteen on siis tehtävä töitä.
Tässäpä loppuun itselleni muistilistaksi varhaiskasvatuksen eurooppalainen laatukehyksen kahdeksan pointtia:
 
Varhaiskasvatukseen pääsy
1. Varhaiskasvatuspalveluiden on oltava avoimia ja saavutettavissa kaikille perheille ja heidän lapsilleen.
2. Varhaiskasvatuspalvelut tulee organisoida siten, että käyttäjiä rohkaistaan osallisuuteen, turvataan sosiaalinen inkluusio ja moninaisuus.
Henkilöstö
3. Tarvitaan pätevä henkilöstö, jonka perus- ja täydennyskoulutus tukee heidän ammatillisen roolinsa toteuttamista.
4. Edellytyksenä on tukeva työympäristö mukaan lukien ammatillinen johtajuus, mikä luo mahdollisuuksia havainnoinnille, reflektiolle, suunnittelulle, tiimityölle ja yhteistyölle vanhempien kanssa.
Opetussuunnitelma
5. Opetussuunnitelman tulee perustua pedagogisille tavoitteille, arvoille ja lähestymistavoille, jotka mahdollistavat lasten täyden potentiaalin saavuttamisen kokonaisvaltaisesti.
6. Opetussuunnitelman tulee edellyttää henkilöstön yhteistoimintaa lasten, kollegojen ja vanhempien kanssa sekä omien käytäntöjen reflektointia.
Arviointi
7. Arvioinnin tulee tuottaa tietoa paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, jotta se tukee politiikan ja käytäntöjen laadun jatkuvaa parantamista.
8. Arvioinnin tulee toteuttaa lasten parasta.
European Quality Framework For Early Childhood Education 2014.
Jaa:

340 ääntä – kiitos!

Vaalien jälkeen tarvitsi näköjään pienen tauon, kun yhteenvedon tekemisessä meni näin kauan 🙂 Olen edelleen aivan häkeltynyt siitä luottamuksesta, jonka teiltä äänestäjiltä sain. 340 äänellä pääsin kirkkaasti varavaltuutetuksi eikä se valtuustoon pääseminenkään ollut kuin 50 äänen päässä. Olen nyt vihreän valtuustoryhmän jäsen ja ryhmämme kolmas varavaltuutettu. Oletettavasti pääsen osallistumaan valtuuston kokouksiin silloin tällöin ja valtuustoryhmässä pääsen osallistumaan kantojen muodostukseen ja päätettävistä asioista käytävään keskusteluun. Espoossa puolueiden väliset luottamuspaikkaneuvottelut ovat edelleen käynnissä, joten tiedän vasta toukokuun loppupuolella mihin luottamuspaikkaan varavaltuutetun lisäksi pääsen vaikuttamaan. Tästä se työ paremman Espoon puolesta alkaa! Kiitos vielä ja olkaa jatkossakin yhteydessä!

Jaa:

#MunEspoo – Mitä Matinkylä opetti minulle kaupunkiasumisesta

Tekstejäni lukenut saattaa jo tietää, että puhun paljon lähiöistä. Ne tuntuvat olevan kohtaloni. Muutin pois lapsuudenkodistani vuonna 2003 saadessani opiskelupaikan Helsingin yliopistossa. En muista mistä hain HOASin asuntoja, mutta vapaa asunto löytyi Kontulasta. Haaveilin ehkä jostain Kalliosta. Soluasunto Kontulasta osoittautui kuitenkin oikein kivaksi ja maineeltaan parjattu lähiö itseasiassa mukavaksi paikaksi asua. Metro vei Kaisaniemeen nopeasti ja varmasti. Sitten lähdin vaihtoon Manchesteriin. Lähes kaikki muut vaihtarit saivat asunnon kaupungin keskustan tuntumasta kampukselta, minä päädyin paikallisen Espoon Suvelaan Salfordiin. Olin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Palattuani muutin poikaystävän luokse espoolaiseen lähiöön Kivenlahteen.

Matinkylä, kuin pieni kaupunki

Aloimme etsiä yhteistä kämppää lähempää kaupunkia, joka silloin tarkoitti Helsinkiä. Matinkylästä löytyi juuri sopiva asunto ihan Ison Omenan ja tulevan metroaseman vierestä 2008. Bussilla pääsi Helsingin keskustaan parhaimmilaan vartissa ja kävelyetäisyydellä oli vaikka mitä palveluita. Eikä hintakaan ollut kohtuuton. Myöhemmin tajusin, että juuri Matinkylässä olen asunut eniten kaupungissa. Espoota monesti parjataan siitä, että kaupungilla ei ole keskustaa. Toisaalta Suur-Leppävaarassa on asukkaita saman verran kuin Hämeenlinnassa. Suur-Matinkylässä asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Raumalla. Viiden raiteisiin nojautuvan aluekeskuksen mallissa on se hyvä puoli, että kaikkien kaupunkiasumisesta kiinnostuneiden ei tarvitse muuttaa samaan keskukseen ja asuntojen hinnat eivät ole karanneet ihan pilviin. Toivoisin Matinkylään lisää kivijalkaravintoloita ja kahviloita, jotka elävöittäisivät kauppakeskuksen ulkopuolista katutilaa. Ison Omenan laajennuksen olisi voinut suunnitella myös enemmän kaupunkirakenteen ehdoilla, nyt esimerkiksi monet ravintolat eivät näy keskuksesta ulospäin ja iltaisin katutila on hiljainen. Sellossa tässä on onnistuttu vähän paremmin, Kampin keskus taas on selkeäsi osa kaupunkirakennetta.

Suunnitellaan ihmisille, ei autoille

Matinkylässä opin erityisesti arvostamaan kaupunkisuunnittelua, jota ei tehdä autoja vaan ihmisiä varten. Kävellen ja pyörällä pääsee liikkumaan moneen paikkaan ja julkiset toimivat kun asukkaita on tarpeeksi. Kesällä saadaan kaupunkipyörät testiin, vihreiden Saara Hyrkön aloitteesta! Kun 1,5 vuotta sitten aloitin työt kunnallispolitiikassa, havahduin siihen, minkälaisen poliittisen väännön kohteena lähes kaikki kaavoitus on. Muistan, kun haimme omaa rakennuslupaamme Olariin ja pyysimme poikkeusta 70-luvulta peräisin olevan kaavan määräyksistä, jossa neljää asuntoa varten olisi pitänyt rakentaa 10 autopaikkaa. Saimme poikkeusluvalla tehdä “vain” kahdeksan. Me olimme ajatelleet pärjätä yhdellä paikalla per asunto (ja olemmekin pärjänneet), koska Olarista on niin hyvät yhteydet julkisilla ja monet palvelut saavutettavissa myös kävellen ja pyörällä.

Kaupunkisuunnitelussa ollaan menty 70-luvulta eteenpäin, mutta ei ole todellakaan yhdentekevää, minkälaista kaupunkia valtuutetut ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet haluavat rakentaa. Erään kaupunkisuunnitelulautakunnan kokoomusjäsenen suusta: “En voi ymmärtää, miksi niitä autoja ei haluta sinne kadulle. Silloinhan ne ihmiset elävöittäisivät niitä, liikkuisivat autolta tai takaisin autoon.” Sama Ulla Palomäki muuten kirjoitti juuri Espoon Kokoomuksen sivuille siitä, miten pyöräilyä ei pidä suosia ja kaupunkia pitää suunnitella autojen ehdoilla. Joillekin autoilu on tosiaan myös ideologinen valinta. Espoossa on hyvä ajaa ja helppo pysäköidä. Nyt on aika kehittää kaupunkia, jossa sitä autoa ei aina ja joka paikassa tarvitse, ja jossa täydennysrakentamista ja pieniä asuntoja voi rakentaa ilman vaatimuksia pakollisista autopaikoista.

 

Jaa:

#MunEspoo – Kivenlahti ja Biikkari muistoissain

Kävin tänään kampanjahommissa Ala-Kivenlahden torilla. Minulle se on aina paikka, jossa oli legendaarinen yökerho Be Happy eli Biikkari. Nyt siinä samalla paikalla on näköjään kiinalainen ravintola. Asuin Kivenlahdessa poikaystäväni ja sittemmin aviomieheni kanssa vuosina 2005-2008. Meillä ei ollut lapsia, autoa, huolia tai rahaa, mutta juhlia oli 🙂

Varsin usein taisimme päätyä Biikkariin. Biikkariin tultiin ympäri Espoota, mutta muitakin juhlapaikkoja Espoossa nuorille aikuisille 2000-luvun alussa oli. Oli World Cafe eli Vessa Niittykummussa, Kannunkulma eli Kannu Espoon keskuksessa, Westpoint/ West Way eli Westis Ulappatorilla, Boom Isossa Omenassa, Aladdin Tapiolassa. Biikkari vaihtui Kivenlahden Seurahuoneeksi ja sitten hävisi. Aika moni muukin on sittemmin lakkautettu – Kannu taitaa olla edelleen pystyssä ja Aladdin on nykyään BadaBing.  (Löytyykö jostain espoolaisten baarien historiaa? Olisi tarvetta)

Missähän espoolaisnuoret käyvät nykyään juhlimassa? Toivottavasti paikkoja on ja olen vaan liian vanha tietämään niistä 😉 Lähiöbaareja kyllä löytyy, mutta kyllä kivassa kaupungissa pitää olla myös paikkoja, joissa voi juhlia aamuun asti ja mennä sen jälkeen snägärille ja kaverin luokse jatkoille. (Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin sanottakoon, että juhliahan voi täysin selvin päin).

Muistan toki Kivenlahdesta muutakin kuin juhlat. Rantaraittiin tutustuin kunnolla asuessani siellä. Fiilistelin sitä, että kaunis ranta oli varattu meille kaikille eikä sitä oltu myyty yksityisomaisuudeksi kovalla rahalla. Se on ollut Espoolta valtavan hieno oivallus ja teko. Espoossa on ihanaa luontoa lähellä kaupunkia. Sitä pitää vaalia, koska kun puut kerran kaadetaan tai rantaan rakennetaan, on taika ikuisesti mennyttä. Siksi kannatan tiivistä rakentamista sinne, missä on palveluita ja hyvät kulkuyhteydet ja luonnon säästämistä toisaalla meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Lisäksi muistan bussimatkat Helsinkiin. Opiskelin silloin Kaisaniemessä ja vaihdoin bussin usein metroon Ruoholahdessa. Kivenlahdesta muutimme sittemmin Matinkylään. Ihan siihen metroaseman viereen. No se metro ei kulje vieläkään, mutta Matinkylä on jo muuttunut sen myötä oikeaksi kaupungiksi. Siitä lisää Matinkylä jaksossa.

********
Näissä kirjoituksissa esittelen minulle tärkeitä paikkoja Espoossa. Paikkoja joissa olen asunut, opiskellut tai muuten vaan viettänyt aikaa. Samalla pohdin, miten nämä paikat ovat vaikuttaneet minuun ja poliittisiin ajatuksiini. Haluan myös kuulla, mikä sinun mielestäsi on parasta tässä paikassa tai mitä muuttamalla paikasta tulisi parempi. Mun lähiöt ja #MunEspoo <3

 

Jaa:

Harrastustakuu – riittääkö, että harrastuksia on tarjolla?

Kuntavaalien alla monet tuntuvat puhuvan harrastustakuusta. Se onkin hieno asia: idea on, että jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan vähintään yksi harrastus. Miten se tehdään? Riittääkö, että harrastuksia on tarjolla ja ne ovat tarpeeksi edullisia kaikille? Allianssi julkaisi oman harrastustakuumallinsa, jossa kunnille konkreettisia vaatimuksia monipuolisten harrastusten mahdollistamisesta. Hyvä!

Kun toimin viime vuosina Pääkaupunkiseudun Partiolaisten hallituksessa ja varapuheenjohtajana, asetimme tavoitteeksi, että partion jäsenistö vastaisi pääkaupunkiseudun väestöä. Nyt niin ei ole, ja koska meidän mielestämme partio on yksi maailman parhaista harrastuksista, halusimme, että mahdollisimman moni siitä kiinnostunut myös pääsisi mukaan. Mietimme paljon mikä oli osallistumisen este. Partio on avointa kaikille, se on halpa harrastus ja paikallinen lippukunta toimii lähes joka lähiössä. Markkinointiakin tehtiin ja partiosta kerrottiin erilaisille kohderyhmille. Suurta muutosta ei tuntunut tapahtuvan.

Päätimme kokeilla jotain muuta. Meidän sisäisestä tarpeestamme moninaistaa partiota jalostui ajatus siitä, että jokainen lapsi ja nuori ansaitsee kivan harrastuksen. Jonkun jutun jossa on hyvä. Joillekin se on jalkapallo ja joillekin partio. Syntyi ajatus Mellunkylän lapset -hankkeesta. Toteutuksesta kiitos kuuluu jutussakin esiintyvälle Riikka Nenoselle. Hanke on vasta alussa, mutta oppejakin on saatu: ihmisiä pitää pyytää mukaan mielellään kasvotusten. Jos perheessä ei ole harrastamisen kulttuuria voi harrastaminen jäädä, vaikka vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Harrastaminen ei saa olla liian kallista, mutta harrastustakuuksi ei välttämättä riitä se, että harrastuksia on tarjolla. Jos aidosti halutaan, että kaikilla on edes yksi harrastus, pitää meidän ehkä hakea osa ihmisistä kotoa. Ja tässä kuntien kannattaa tehdä järjestöjen kanssa tiivistä yhteistyötä ja miettiä sopivia keinoja eri alueille.

Jaa:

Parempiin tuloksiin hyvällä johtajuudella

Johtajuus - Kuvituskuva

Olin viikonloppuna Espoon Vihreiden tilaisuudessa kuuntelemassa kaupunginjohtaja Jukka Mäkelää. Vaikka monesta asiasta olen hänen kanssaan ollut eri mieltä (mielestäni leikkauslistat eivät ole oikea tapa kehittää kaupunkia ja haluaisin Espooseenkin pormestarimallin), niin nyt huomasin nyökytteleväni mukana monessa kohtaa. Jukka puhui johtamisesta ja miten johtajuus on ollut Espoossa tapetilla entistä enemmän viime vuosina. Esimiestaitoihin on panostettu ja mietitty yhdessä, miten työntekijöitä motivoidaan ponnistelemaan yhteisen tavoitteen eteen. Kaupunginjohtaja oli huolissaan sote-uudistuksesta myös johtamisen näkökulmasta. Uudenmaan maakunnalle on siirtymässä jopa 60 000 työntekijää, eikä heille pystytä nyt perustelemaan, miksi tätä uudistusta Uudellamaalla tehdään.  Aika vaikea saada henkilöstö motivoitumaan isoon muutokseen. Kela-kaaos on surullinen esimerkki siitä, kun asiantuntijoiden varoituksia ei kuunnella vaan lähdetään liian heppoisin suunnitelmin tekemään isoja ja asukkaiden arkeen vaikuttavia muutoksia.

Espoon kaupunki työllistää nyt lähes 14 000 ihmistä. Opettajia, huoltomiehiä, virkamiehiä, suunnittelijoita, insinöörejä, lähihoitajia yms. Työntekijöitä on moneen lähtöön, mutta yksi nimittävä tekijä heillä kaikilla on: Heillä kaikilla on joku esimies. Suomessa on pitkään ollut vallalla periaate, että paras hitsaaja ylennetään hitsaajien esimieheksi. Paras hitsaaja ei kuitenkaan välttämättä ole paras esimies vaan johtaminen on myös taito, jota pitää harjoitella ja jossa toiset ovat hyviä ja toiset eivät.

Hyvä johtaja, oli sitten kyseessä terveyskeskuksen vastaava hoitaja, johtava virkamies tai tuo hitsaajien pomo, on sellainen joka haastaa ja innostaa alaisiaan. Hän ymmärtää kokonaiskuvasta oman tiiminsä tavoitteet ja osaa saada omasta porukastaan irti juuri sellaista osaamista, että noihin tavoitteisiin päästään. Yleensä vielä niin, että tekeminen on matkalla kivaa. Motivoituneet ja innostuneet työntekijät jaksavat enemmän, sairastelevat vähemmän ja osaavat ideoita uusia parempia tapoa tehdä työtään. Syntyy siis parempaa tulosta usein samoilla ja tai jopa pienemmillä resursseilla. Hyviä esimerkkejä Espoosta löytyy esimerkiksi lastensuojelusta tai Helsingistä vanhusten kotihoidosta tai tamperelaisesta hoivakodista vain muutamia mainitakseni.

Espoo tarvitsee tällaista johtajuutta kaikille tasoille. Hyvää johtamista voi olla yksityisellä, julkisella tai kolmannella sektorilla. On turha puhua kehittämisestä tai tehostamisesta jos toiminnalta leikataan rahoitusta ja johtamiselle ei tehdä mitään. Koulutetaan esimiehiämme, rekrytoidaan uutta osaamista ja sanotaan kyllä asiakaslähtöiselle kehittämiselle!

Jaa:

#MunEspoo – Mitä Kauklahti opetti minulle kaupunkisuunnittelusta

Satuin käymään tänään Kauklahdessa, joten seuraavana #munEspoo ja #munLähiö sarjassa Kökkeli. Olen käynyt siellä ala- ja yläasteen ja olen edelleen paikallisen partiolippukunnan Kauka-Kuuttien jäsen. Asuin lapsuuteni Kurttilassa, joka oli silloin lähinnä maaseutua Kauklahden ja Kivenlahden välissä.

Lapsuuteni Kauklahti oli ehkä vähän surullinen kylä. Toisaalta siellä oli sympaattinen vanha keskusta, mutta se oli vähän rapistunut ja asukkaita oli melko vähän. Kökkelin koululla oli vähän huono maine. Toisaalta pienessä kylässä oli myös paljon yhteishenkeä. Paikallinen partiolippukuntamme oli pieni ja sisukas ja meillä kukki omalaatuinen huumori. Partiossa opin etenkin sen, että jos jotain haluaa saada aikaan, niin kannattaa tarttua toimeen eikä odottaa, että joku muu hoitaa. Sillä tiellä olen edelleen. Lippukuntamme on toiminut Kauklahdessa jo 55 vuotta ja osa Kökkelin viehätystä onkin sen historiallisuus. Halmeen leipomo on toiminut Kauklahdessa reilusti yli 100 vuotta.

Kauklahdessa järjestettiin asuntomessut vuonna 2006 ja se teki näin jälkikäteen ajatellen alueelle todella hyvää. Alueen keskusta rakennettiin tiiviisti, mutta vanhaa huomioiden. Keskelle nousi hieno kylätalo. Ehdokaskollega ja kotiseutuaktiivi Tony Hagerlund kuvaa Kauklahden muutosta hyvin. Nyt vanhassa keskustassa toimii Halmeen perinteisen kahvilan lisäksi esimerkiksi suureen maineeseen noussut Maxin kalakauppa ja sympaattinen cafe Brunnsdal. Kuulin tutulta yrittäjältä, että paikalliset yrittäjät toimivat aktiivisesti ja tekevät paljon yhteistyötä. Kauklahti-seura järjestää elävää joulukalenteria yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa.  Kaikki hyötyvät syntyneestä hyvästä meiningistä. Kun porukkaa on riittävästi, myös palvelut pysyvät pystyssä. Vanha kylä siis loi nahkansa ja nyt vanhat kaverit harkitsevat muuttavansa sinne takaisin.

Kauklahti on siis opettanut sen, että kaikissa paikoissa on hyvää. Sen saa esiin, kun kehitetään yhdessä asukkaiden kanssa, kunnioitetaan vanhaa ja annetaan luovuudelle tilaa. Kaikki muutokset eivät miellytä kaikkia, mutta kaupunkia pitää voida kehittää kokonaisuutena. Muistan, että asuntomessuja eivät kaikki katsoneet hyvällä ja pitkään messujen jälkeen kirjoiteltiin juttuja siitä, miten asuntoja on myymättä ja “ei niitä liian pieniä asuntoja kukaan edes halua ostaa”. Vaikea sanoa minkälainen Kauklahti olisi nyt ilman messuja ja olisiko pitänyt toimia toisin, mutta ainakin lopputulos näyttää hyvältä.

Mikä on sinun lempiasiasi Kauklahdessa? Mitä haluaisit Kökkelissä kehittää?

*******
Näissä kirjoituksissa esittelen minulle tärkeitä paikkoja Espoossa. Paikkoja joissa olen asunut, opiskellut tai muuten vaan viettänyt aikaa. Samalla pohdin, miten nämä paikat ovat vaikuttaneet minuun ja poliittisiin ajatuksiini. Haluan myös kuulla, mikä sinun mielestäsi on parasta tässä paikassa tai mitä muuttamalla paikasta tulisi parempi. Mun lähiöt ja #MunEspoo <3

Jaa: