”Milloin päättäjät oikein heräävät tähän?” – ylitäydet päiväkodit

Kysymyksen kysyi minulta yksi kanssa vanhempi päiväkodin joulujuhlassa. Meille oli juuri ilmoitettu, että lapsiemme ryhmä  jaettaisiin kahtia, koska yläkerran ”saliryhmänä” toimivaan ylimääräiseen ryhmään piti siirtää maksimimäärä lapsia alakerrasta ja alakerran isojen ryhmään lapsia pienten ryhmästä. Päiväkotiin oli nimittäin tunkua ja uudet lapset tulevat kaikki pienten ryhmään. Muutos tuntui kurjalta sekä lasten että henkilökunnan puolesta. Oma nelivuotias oli juuri syksyllä vaihtanut päiväkotia ja ryhmän vaihtaminen ei tuntunut kivalta ajatukselta, kun juuri oli saanut kavereita ja kiintynyt ryhmän aikuisiin. Ylimääräinen ryhmä yläkerrassa toimii tiloissa, jotka aikaisemmin ovat olleet koko päiväkodin yhteisessä käytössä. Liikuntasali on nyt lähes pelkästään ryhmän käytössä ja lapset leikkivät myös eteisessä kun kaikki tilat ovat tupaten täynnä. Kuravaatteita ja haalareita kuivataan mielikuvituksellisissa paikoissa. Onneksi kuitenkin lapsi on sopeutunut muutokseen hyvin ja ammattitaitoinen henkilökunta tekee kaikkensa, että toiminta pyörii. Kaikkea jaksaa jos tietää, että tilanne on väliaikainen. Mutta onko se?

Milloin päättäjät oikein heräävät tähän?

Käymme varhaiskasvatusjaostossa jokaisessa kokouksessa läpi paikkatilanteen alueittain. Poikkeusjärjestelyjä eli näitä ylimääräisiä ryhmiä on aina jollain alueella. Tiloja ei vaan ole tarpeeksi. Ja vaikka uutta rakennetaan, ei tarjonta kohtaa riittävästi kysyntää. Toisaalta investoinneista ja budjeteista väännetään valtuustoryhmien välillä ja päätöksiä tekevät monet, joille päiväkotipaikkojen vähyys tai ylitäydet päiväkodit eivät näy omassa arjessa tai tule muuten iholle ja silloin on helpompi olla sitä mieltä, että ei pidä rakentaa ”liikaa” vaan miettiä miten tilat saataisiin tehokkaammin käyttöön.  Varhaiskasvatuksessa tehtiin syksyllä selvitys, jonka tulos oli, että ”tilojen täyttöaste, eli sijoitettujen lasten määrä suhteessa suosituksen mukaiseen lapsimäärään, oli lokakuussa 102 % ja maaliskuussa 108 %. Sanoisin, että aika tehokkaassa käytössä ovat jo.

Osa haluaa myös antaa yksityisille päiväkodeille tilaa eli tietoisesti jätetään investoimatta tarpeeksi kunnallista päivähoitoa, jotta yksityisillä olisi markkinoita. Näin olen ääneen kuullut sanottavan. Nyt kuitenkin kysyntä kohdistuu voimakkaasti kunnalliseen varhaiskasvatukseen ja kaikille yksityinen ei vain ole vaihtoehto. Yksityisen ja kunnallisen välisestä dilemmasta olen kirjoittanut aiemmin, mutta olisihan outoa, jos peruskoulujen osalta perusteltaisiin rakentamattomuutta näin. Yksityisellekin on paikkansa, mutta alueellisesti ei saisi synnyttää tilanteita, joissa perheellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yksityinen.

Miten vaikeaa voi olla ennustaa päiväkoti-ikäisten määrä alueella ajoissa?

Tätä minulta on kysytty myös. Ei sen kai pitäisi olla niin vaikeaa jos investoinnit perustuisivat puhtaasti väestöennusteisiin ja investoitaisiin mielummin etupainoitteisesti kuin jälkijunassa. Esimerkiksi uusille kaavoitetuille alueille päiväkodit tuntuvat rakentuvan todella myöhään ja niitä lykkäillään investointiohjelmassa hamaan tulevaisuuteen. Ajoissa rakentaminen vaatisi enemmän rahaa, jota ei ole ollut jaossa valtuustoryhmien neuvottelemassa budjetissa. Puolueiden painotuksisssa todella on eroja, suora lainaus Kokoomuksen valtuustoryhmän pj:n suusta edellisten budjettineuvotteluiden päätteeksi: ”Kokoomuksen tärkein rooli näissä neuvotteluissa on vahtia etteivät menolisäykset aivan riistäydy käsistä.” Väitän myös, että päiväkotirakentamista on helpompi lykätä jos asia ei tule omalle iholle. Kun oma lapsi ei ahtaudu entistä pienempään tilaan tai saa päiväkotipaikkaa ihan toiselta puolelta kaupunkia. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin. Vanhustenhoidosta on helpompi säästää jos asia ei kosketa omakohtaisesti.

Olen pyytänyt jaostoon selvitystä jälleen kerran päiväkotien investointisuunnitelman ja väestöennusteiden suhteesta alueittain. Kuinka monta laskennallista varhaiskasvatuspaikkaa meillä on per varhaiskasvatusikäinen lapsi kunnallisella, ostopalveluissa ja yksityisellä alueittain ja miltä kehitys näyttää näillä suunnitelmilla. Saamme selvityksen toivottavasti pian ja sillä taas lisää vääntöä syksyn neuvotteluihin.

Ennustajien puolustukseksi on sanottava, että varhaiskasvatuksen osallistumisaste on ollut nousussa (eli isompi osa ikäluokan lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen kuin aiemmin) ja esimerkiksi työllisyystilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon kysyntää päivähoidolle on. Päiväkodissa voi aloittaa uusia lapsia mihin aikaan vuodesta vaan kun koulussa koko ikäluokka aloittaa kerran vuodessa. Espoo kasvaa voimakkaasti: tänne muutetaan muualta maasta ja ulkomailta ja monella muuttajista on päiväkoti-ikäisiä lapsia.

Ja rakennetaanhan täällä myös paljon: joulun alla hyväksytyssä 10 vuoden investointiohjelmassa (ihan talousarviokirjan lopussa) on yli 40 päiväkodin korjausta tai uudisrakennusta. Silti sieltä puuttui sivistystoimen listaamia tärkeitä päiväkoteja kokonaan. Vihreiden neuvottelija Inka Hopsu teki kovasti töitä, että investointilistalle saatiin 5 uutta päiväkotia, jotka pitäisi sijoittaa alueille, joissa tarve on suurin.

Nyt sitten saamme vahtia, että näitä viittä ”ylimääräistä” ei  tuhlata muualle. Joulukuun lautakuntaan nimittäin tuotiin heti esitys, että Kalajärven päiväkoti rakennetaan uudestaan osana koulun peruskorjausta juuri päätetyn investointilistan ohi ja siihen käytetään yksi näistä viiden ”ylimääräisen” kiintiöstä. Ihan kiva muuten, mutta tämä hanke ei ratkaise paikkapulaa ja nykyinen päiväkoti on kuulemma ihan toimiva. Päiväkodin uusiminen on vain järkevää tehdä samalla kuin koulu korjataan ja saadaan paremmat tilat urheilukentälle. Sen sijaan esimerkiksi tiivistyvälle Kurttilan alueelle suunniteltu Aarrekartan päiväkoti on jätetty investointilistalta pois. Minulle tuli elävästi mieleen 90-luvun alku, kun minut kuskattiin taksilla Kurttilasta eskariin Kalajärvelle, koska ilmeisesti lähempää ei löytynyt vapaata eskaripaikkaa. Että ei se nyt ihan sama ole, missäpäin espoota ne päiväkoti- ja eskaripaikat sijaitsevat. Onneksi vihreät edustajat lautakunnassa tekivät selväksi, että vaikka hanke on hyvä, ei se voi mennä ohi kiireellisemmistä hankkeista

Sanoisin, että osa meistä päättäjistä on kovasti hereillä, mutta meteliä pitää pitää, että loputkin heräävät.

Jaa: