Onko Espoossa riittävästi päiväkotipaikkoja?

Klikkiotsikon vastaus: ei ole. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen. Miten ja missä päätetään minne ja minkälaisia päiväkoteja rakennetaan? Miksi ei osata arvioida päiväkotipaikkojen määrää oikein? Vuosittain Espoossa päätetään investointiohjelmasta osana talousarviota. Näin humppa etenee vuosittain

  1. Virkamiehet valmistelevat vuosittain seuraavan 10 vuoden investointiohjelman investointikaton sisällä. Tämä tarkoittaa siis sitä, listalta saattaa tippua/ siirtyä pois tarpeellisia hankkeita jos joku vielä kiireellisempi menee ohi ja kaikki eivät mahdu investointikaton sisälle. Investointikatto on Espoossa poliittisesti päätetty raja sille, kuinka paljon investointikaudella voidaan rakentaa tai korjata. Vuokrakohteet eivät kuitenkaan sisälly investointikattoon
  2. Investointisuunnitelma tulee syyskuussa kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaoston sekä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan käsittelyyn. Silloin poliittisten päättäjien pitäisi tajuta, mitä listalta ehkä puuttuu ja miten hyvin se vastaa tarpeeseen. Virkamiehet eivät välttämättä tätä suoraan kerro, koska heidän pitää pysyä investointikaton sisällä. Lautakunnalle esitetty materiaali näyttää tältä.
  3. Bonuksena lautakunnassa oli tällä kerralla mukana ei julkisena materiaalina myös varhaiskasvatusjaostossa moneen kertaan vaatimani varhaiskasvatuksen palveluverkkoselvitys. Käytännössä siis kasa taulukoita, joista selvisi, että etenkin Espoon keskuksen ja Espoonlahden suuralueilla oli syntymässä valtava vaje päiväkotipaikoista ennustettuun osallistujamäärään nähden jos esitetty investointiohjelma olisi hyväksytty. Voi tulla yllätyksenä, mutta aikaisemmin tällaista ihan perusdataa ei ole ollut päätöksenteon tukena. Kokosin taulukoista laskennallisten paikkojen ja ennustetun osallistujamäärän välisen erotuksen yhteen taulukkoon ja laitoin lautakunnalle viestiä ja pyysin heitä tekemään lisäysesityksen heille esitettyyn investointiohjelmaan. Lautakunnan vpj Pinja Nieminen (vihr) teki aiheesta lisäysesityksen joka hyväksyttiin yksimielisesti.
  4. Lautakuntien käsittelyn jälkeen kaupunginjohtaja julkaisee oman budjettiesityksensä. Siellä ei yleensä ole otettu huomioon lautakuntien lausuntoja budjettikehykseen.
  5. Sitten valtuustoryhmät tekevät omat muutosesityksensä budjettiin. Tässä voi vielä yrittää saada muutettua investointiohjelmaa (kuten muutakin budjettia). Vihreiden ryhmä ja ennen kaikkea kaupunginhallituksen vpj ja tila- ja asuntojaoston pj Henna Partanen teki ison duunin koko investointilistan (sisältää koulut, päiväkodit, uimahallit, tiehankkeet ym) vertaamisessa edelliseen vuoteen ja pyytämällä selvityksiä puuttuvien tai lykättyjen kohteiden vaikutuksista. Teimme lukuisia muutosesityksiä investointiohjelmaan tämän työn perusteella.
  6. Sitten valtuustoryhmien puheenjohtajat kokoontuvat budjettineuvotteluihin vääntämään budjetista lopullisen version. Neuvottelut ovat hyvin luottamuksellisia ja niistä ei saa kertoa julkisuuteen kuin lopputulos. Mutta sen voi sanoa, että neuvotteluissa juuri punnitaan eri poliittisten ryhmien arvot ja se mitä halutaan painottaa. Toisaalta jotkut asiat saattavat saada neuvottelupöydässä tukea helpommin jos neuvottelijoilla on asiaan omakohtainen side tai muuten hyvin tietoa asiasta. Ja toisaalta jos neuvottelijoilla ei tietoa ole ja paikalla olevat virkamiehet eivät sitä osaa antaa niin moni tärkeäkin asia saattaa jäädä vähemmälle huomiolle. Selkeä data auttoi neuvottelijoitamme Jyrki Kasvia ja Henna Partasta vakuuttamaan lopulta myös muut puolueet siitä, että investointilistaan on lisättävä uudet päiväkodit Espoon keskuksen ja Espoonlahden alueille.
  7. Lopulta valtuusto hyväksyy budjetin päiväkoteineen. Nyt sitten vahditaan että nämä lisätyt päiväkodit oikeasti lähtevät toteutumaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun neuvottelutuloksella pyyhitään pöytää. Valitettavasti.
  8. Ja sitten odotetaan että ensi vuoden investointiohjelman valmistelu on jo lähtökohtaisesti avoimempaa ja paremmin väestöennusteet toteuttavaa kuin nyt.

 

Jaa: