Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti? Miten yksityistä varhaiskasvatusta tuetaan?

Olemme keskustelleet varhaiskasvatusjaostossa varhaiskasvatuksen järjestämismuodoista usein. Siis siitä, että mitä väliä on sillä, onko päiväkoti kunnan oma vai jonkun muun omistama ja kuka kulut lopulta maksaa ja millä tavalla. Nyt yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ollaan Espoossa mylläämässä uusiksi. Palveluseteliä aletaan valmistelemaan ja ostopalvelut tulevat todennäköisesti lakkaamaan.

Espoossa on seuraavat tavat järjestää varhaiskasvatusta kodin ulkopuolella

  1. Kunnan omistama päiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti, yksiköitä yhteensä n. 170
  2. Yksityisen hoidon tuella toimivia päiväkoteja n. 65, määrä on ollut kasvava. Suurimmat toimijat ovat Pilke (17 päiväkotia), Norlandia (9), Touhula (7), loput muutaman yksikön toimijoita, joukossa mm. useita kielipäiväkoteja. Palveluntuottajat valitsevat asiakkaansa ja päättävät perimistään maksuista. Perheiden yksityisen hoidon tuen ja kuntalisien lisäksi maksamat varhaiskasvatusmaksut vaihtelevat palveluntuottajittain ja ovat pääosin hieman korkeammat kuin kunnallisen varhaiskasvatuksen korkein mahdollinen maksu
  3. Ostopalvelu, ei kilpailutettu 29. Useimmat näistä yhdistysten ylläpitämiä pieniä yksiköitä. Päivähoitomaksut ovat ostopalveluissa samat kuin kunnallisissa päiväkodeissa.
  4. Ostopalvelu, kilpailutettu 9
  5. Yksityiset ryhmikset 4 ja lisäksi perhepäivähoitajia ja työsopimussuhteiset hoitajat yksityisen hoidon tuella

Yleisesti voi sanoa, että sekä kunnallisissa että yksityisissä päiväkodeissa lapset saavat pääosin laadukasta varhaiskasvatusta ja perheet ovat tyytyväisiä. Usein päädytään väittelemään siitä, onko yksityinen vai kunnallinen päiväkoti parempi ja silloin mielikuvilla ja omakohtaisilla kokemuksilla on usein enemmän painoarvoa kuin varsinaisilla faktoilla.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen asiakastyytyväisyyskysely 2017

Miten yksityistä päivähoitoa Espoossa tuetaan jatkossa?

Espoossa tällä hetkellä n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Espoon strategiassa valtuustokauden yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että varhaiskasvatus on laadukasta ja osallistumisaste nousee. Toimenpiteenä tavoitteen saavuttamiseksi on muun muassa, että yksityinen ja julkinen varhaiskasvatus muodostavat toimivan kokonaisuuden ja niiden on oltava kaikkien lapsiperheiden saatavilla. Nyt on selvitetty palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa ja samalla laajemmin sitä, millä tavalla yksityistä varhaiskasvatusta Espoossa järjestetään ja asia oli opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa keskiviikkona 16.5.2018. Monissa muissa kunnissa palveluseteli on käytössä, Espoossa on ollut yksityisen hoidon tuki ja ostopalvelut. Kunta maksaa suurimman osan yksityisten toimijoiden järjestämästä päivähoidosta ja meille esitetyn selvityksen mukaan,  Espoo tuottaa päiväkotihoidon yhtä edullisesti tai edullisemmin kuin yksityinen palveluntuottaja.  Kunnan vastuulla on myös valvoa yksityisiä toimijoita, joten mistään puhtaasta yksityisestä toiminnasta ei oikeastaan ole kyse. Selvityksessä on esitetty kuusi vaihtoehtoista mallia järjestää yksityistä varhaiskasvatusta:

  1. Nykytilan jatkaminen
  2. Nykytila ja palveluseteli
  3. Palveluseteli ja yksityisen hoidon tuki kuntalisineen, luovutaan ostopalveluista
  4. Palveluseteli ja ostopalvelut, luovuttu yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  5. Palveluseteli, luovuttu ostopalveluista ja yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  6. Yksityisen hoidon tuen kuntalisien kehittäminen, luovuttu ostopalveluista, ei palveluseteliä

Pohjaesityksenä on nyt jatkaa valmistelua vaihtoehdon 3 pohjalta ja siihen lautakunta myös päätyi. Virkamiehet siis ehdottivat, että Espoossa otettaisiin käyttöön palveluseteli ja säilytettäisiin yksityisen hoidon kuntalisät. Ostopalveluista luovuttaisiin kokonaan siirtymäajan jälkeen.

Ostopalveluista on virkamiesten mukaan tässä muodossa pakko luopua jossain vaiheessa, koska ostopalvelut pitäisi lain mukaan säännöllisesti kilpailuttaa ja nyt näin ei ole toimittu. Nykytilan jatkaminen ei siten taida olla aito vaihtoehto. Todella tärkeää on tehdä luopuminen hallitusti ja asiakasystävällisesti, koska käytännössä tämä ostopalveluista luopuminen tulee todennäköisesti lakkauttamaan useita nykyisin toimivia päiväkoteja. Suurin osa nykyisistä 29 ei kilpailutetuista ostopalvelupäiväkodista on pieniä, useimmat kannatusyhdistysten ylläpitämiä ja niillä tuskin on mahdollisuutta jatkaa toimintaa ainakaan ilman tukea. Ostopalvelupäiväkodeissa on tällä hetkellä noin 1300 lasta, näistä nettobudjetoituissa n. puolet eli n. 700 lasta eli ihan pienestä asiasta ei ole kyse.

Onneksi lautakunta hyväksyi Inka Hopsun esityksen: Edetessä kohdan kolme mukaisesti huomioidaan yhä palveluverkkopäätöksen yhteydessä tehty kirjaus: Ostopalvelusopimuksista voidaan luopua vähitellen, kun alueella on riittävästi korvaavia varhaiskasvatuspaikkoja eivätkä lasten matkat varhaiskasvatukseen olennaisesti pitene. Muutoksissa huomioidaan lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku ja kuullaan perheiden ja henkilökunnan toiveita ja selvitetään mahdollisuutta jatkaa lapsiryhmien toimintaa kaupungin omana toimintana tai yksityisenä palveluna. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityispedagogiikkaan painottuneisiin ostopalvelupäiväkoteihin.

Palvelusetelin / yksityisen varhaiskasvatuksen plussat ja miinukset

+ Palvelusetelin sääntökirjalla voidaan ohjata yksityisiä palveluntuottajia nykyistä mallia enemmän. Esimerkiksi voidaan asettaa maksukatto, jolloin palvelu on perheelle samanhintaista kuin kunnallinen päivähoito.
+ Palveluseteli on tulosidonnainen, jolloin tulojen pienetyessä myös päivähoitomaksut alenevat samalla tavalla kuin kunnallisessa päiväkodissa
+ voi lisätä perheiden valinnanvapautta jos yksityiset tuottajat siirtyvät palvelusetelituottajiksi ja yksityisellä puolella tarjolla enemmän vaihtoehtoja kuin kunnallisella
+ yksityiset voivat toimia ketterämmin ja ovat pystyneet esimerkiksi rakentamaan uusia yksiköitä halvemmalla kuin kaupunki
– Voi yksipuolistaa tarjontaa, jos vain isot toimijat lähtevät palveluseteliin. Jos luovutaan yksityisen hoidon kuntalisästä ja otettaisiin palveluseteli ja maksukatto, yksityiset toimijat eivät pystyisi enää pitämään korkeampia hintoja eikä pienillä toimijoilla olisi välttämättä mahdollisuutta jatkaa toimintaansa
– kunnalla voi tulla houkutus ohjata entistä enemmän perheitä yksityisiin päiväkoteihin palvelusetelillä eikä rakentaa omia päiväkoteja alueille, joilla niistä on pulaa. Siksi voisi olla hyvä linjata kunnallisen ja yksityisen päivähoidon suhdeluku.
– yksityinen valitsee asiakkaansa ja erityistä tukea tarvitsevat lapset ja vieraskieliset lapset eivät välttämättä ole tasa-arvoisessa asemassa. Vertikal Oy:n tekemän selvityksen mukaan yksikään yksityinen toimija Espoossa ei kertonut tarjoavansa palvelua ensisijaisesti erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja joskus tuen tarpeen ilmentyessä lapsi on voinut joutua vaihtamaan päiväkotia.
– Palveluseteliä koskeva lainsäädäntö on juuri nyt epävarmalla pohjalla, koska kyse on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Varhaiskasvatus on nykyään osa koulutusjärjestelmää ja sivistyspalveluita, eikä siellä tunneta palveluseteliä. Vähän hassulta tuntuisikin saada palveluseteli peruskouluun. Kuitenkin myös Helsinki selvittää samaan aikaan palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa
– yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Isot toimijat Espoossa ovat osin ulkomaisten pääomasijoittajien omistamia ja koska kunta subventoi isosti yksityistä päivähoitoa, on ihan relevanttia kysyä, mihin veronmaksajien rahat tässä järjestelyssä menevät. Siksi myös tukemisen muotoja on hyvä tarkastella kriittisesti.
-Sekä palvelusetelin käyttöönotto, että yksityisen hoidon tuen kuntalisän kehittäminen tulosidonnaiseen suuntaan tuottaisivat lisäkustannuksia nykyiseen järjestämistapaan verrattuna. Varhaiskasvatuksen nettokustannukset kasvaisivat järjestämistavasta riippuen noin 1,1 – 2,5 miljoonaa euroa vuositasolla.

Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti?

Itse suhtaudun varauksella yksityisen päivähoidon määrän lisäämiseen nykyisestä. Jo nyt Espoossa n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Vertailun vuoksi Helsingissä ja Vantaalla osuus on alle 15% Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä yli 30 %, Joensuussa taas melkein 0% eli yksityistä vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Ongelmalliseksi iso osuus muodostuu silloin, jos alueella ei ole vaihtoehtona kuin yksityinen varhaiskasvatus. Viime vuosina kysyntä on kasvanut nimenomaan kunnallisella puolella ja maksuttomuuden laajentumisen myötä varhaiskasvatus rinnastuu koko ajan enemmän peruskouluun. Opimme koko ajan enemmän siitä, miten tärkeää ja vaikuttavaa varhaiskasvatus on. Toisaalta yksityisen hoidon tuen päiväkodeissa vain 36 % henkilökunnasta täytti kelpoisuusehdot vuoden 2017 tarkastuksissa Espoossa. Yksityinen on hyvä renki, mutta tällaisessa kaikille tarkoitetusssa sivistyspalvelussa vähän huono isäntä.

Varhaiskasvatusjaostossa kävimme aiheesta pitkän keskustelun. Päätösesitystä ei silloin vielä ollut ja materiaalista puuttuivat kustannuslaskelmat, joten emme voineet suoraan ottaa kantaa vaihtoehtoihin. Lopulta päädyimme lausumaan aiheesta seuraavaa: ”yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämisen uudelleenorganisointia suunnitellessa otetaan huomioon järjestämismuotojen vaikutukset lapsiin ja perheisiin, sekä tasa-arvoinen mahdollisuus palveluiden käyttöön. Palvelusetelin ja yksityisen hoidon tuen kuntalisän käytön kustannusvertailut sekä yhteenvedot muissa kunnissa noudatettavien palvelusetelien sääntökirjojen periaatteista on tuotava päätöksenteon tueksi. Jos palvelusetelin käyttöönottoon päädytään, on sääntökirja tuotava poliittisesti hyväksyttäväksi.” Nyt siis selvityksiä on tehty ja ehdotus lautakunnassa on, että palvelusetelin sääntökirjaa aletaan valmistelemaan päätettäväksi.

Aikas monimuotoinen eikä lainkaan mustavalkoinen kokonaisuus. Pääasia, että lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta tasa-arvoisesti mahdollisimman lähellä kotia ja perheitä ja henkilökuntaa aidosti kuullaan kun isoja muutoksia tehdään.

Jaa:

Iso vai pieni päiväkoti? Vai ratkaiseeko pelkkä laatu ja sijainti?

Espoossa ollaan päättämässä parhaillaan sivistystoimen palveluverkon periaatteista eli tuttavallisemmin siitä, millä periaatteilla päiväkodit, koulut, lukiot, nuorisotilat, kirjastot ja liikuntapaikkoja Espoossa sijoitetaan vuosina 2020-30. Periaatteet olivat juuri asianomaisten lautakuntien käsittelyssä ja menevät kaupunginhallituksen kautta valtuustoon pian.

Avaan tässä muutamia periaatteita, joita esitettiin varhaiskasvatuksen osalta ja miten niitä saimme* lautakunnassa muutettua. Nämä eivät ole mustavalkoisia asioita ja periaatteita linjatessa on aika vaikea sanoa, mitä joku periaate tarkoittaa käytännössä ja onko se lasten kannalta ja perheiden arjen sujumisen kannalta hyvä vai huono. Varsinkaan ennen kuin saamme päiväkodeista samanlaisen esityksen kuin kouluverkosta. Sellainen on luvattu kevään aikana.

Onko iso parempi kuin pieni? Vai toisinpäin?

Seuraavat periaatteet oli kirjattu virkamiesten esitykseen eli halutaan selvästi ohjata päiväkotirakentamista kohti entistä isompia yksiköitä:

2b) Uusilla rakennettavilla alueilla varhaiskasvatuksen toimipisteet toteutetaan ensisijaisesti 8-10 lapsiryhmän päiväkoteina, jotka sijaitsevat keskeisillä paikoilla ja helposti joukkoliikenteellä saavutettavissa.

8c) Varhaiskasvatuksen uudet toimipisteet toteutetaan ensisijaisesti 8-10 lapsiryhmän päiväkoteina.

Näissä ehdotin, että lievennetään vaatimusta 6-10 lapsiryhmän päiväkoteihin. Muutosesitys meni yksimielisesti läpi. Perusteluna se, että Espoossa on vasta yksi noin iso kaupungin päiväkoti ja näen riskinä, että periaate johtaa tilanteeseen, jossa kasvaville alueelle ei rakenneta tai perusteta uusia kunnallisia päiväkotipaikkoja tarpeeksi herkästi.  En vastusta isoja yksiköitä sinänsä, vaan niissä on paljon hyvää: ne ovat kustannustehokkaampia (esim. siivous ja ruokailu on suhteessa paljon halvempaa järjestää kuin pienissä yksiköissä), erilaisia tiloja on enemmän ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaminen helpompaa. Varsinkin uusilla alueilla isot hyvin sijoitetut ja suunnitellut yksiköt toimivat, ja vanhoja pienempiä kannattaa korvata isommilla jos mahdollisuus järkevästi on. Vihreiden entinen varhaiskasvatusjaoston jäsen Tony Hagerlund on kirjoittanut tästä aiheesta hyvin jo vuonna 2011. Kävimme juuri jaostossa läpi asiakaskyselyn tulokset, ja pieni ei ole vanhempienkaan mielestä välttämättä parempi kuin iso. Isommat yksiköt saivat itseasiassa kyselyssä parempia keskiarvoja (asteikko 1-5):

Asiakaskyselyn keskiarvot päiväkodin koon mukaan 2017. Asteikko 1-5.

Kuitenkin mitä isompia päiväkoteja, sitä harvemmassa niitä helposti on. Yksityiset perustavat myös pienempiä yksiköitä ja rahalla voi silloin saada helpommin paikan läheltä kotia. Jo nyt tällaisia tilanteita syntyy, että alueen kaikki päiväkotipaikat ovat täynnä ja perheille tarjotaan kaupungilta yksityistä vaihtoehdoksi. Ja yksityinen toki voikin olla hyvä vaihtoehto, mutta ei kaikille perheille mahdollinen. Yksityisellä ei ole esimerkiksi nollamaksuluokkaa ollenkaan. On mielenkiintoista, että kaupungin näkökulmasta vain 8-10 ryhmän päiväkodit olisivat kustannustehokkaita. Tapasin Touhulan edustajia, ja he sanoivat, että he näkevät optimaalisena 4 lapsiryhmän päiväkodin. Siellä pystytään turvaamaan toiminta sijaisjärjestelyin ja päiväkodin johtaja on aina paikalla, mutta yksikössä kuitenkin kaikki tuntevat toisensa. Siksi olen tyytyväinen, että saimme periaatteisiin enemmän joustoa.  

Mitä nykyisille pienille päiväkodeille, ryhmäperhepäivähoidolle ja ostopalvelupäiväkodeille tapahtuu?

Virkamiesten esityksessä esitettiin seuraavia aika rajun kuuloisia periaatteita monen pienen päiväkodin, ryhmäperhepäivähoidon tai ostopalvelupäiväkotien kannalta:

8b) Pienistä, ensisijaisesti vuokratiloissa toimivista, epätarkoituksenmukaisista päiväkodeista ja suurimmasta osasta ryhmäperhepäiväkoteja luovutaan vuoteen 2030 mennessä.

Tähän lisäysesitykseni oli ”Yksiköistä luovutaan vähitellen, kun alueella on riittävästi korvaavia varhaiskasvatuspaikkoja eivätkä lasten matkat varhaiskasvatukseen olennaisesti pitene. Muutoksissa huomioidaan lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku ja kuullaan perheiden toiveita”

3b) Varhaiskasvatuspalvelujen ostopalveluista luovutaan vähitellen. 

Tähän ehdotin lisäystä ”selvittäen mahdollisuutta jatkaa lapsiryhmien toimintaa kaupungin omana toimintana tai yksityisenä palveluna lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku huomioiden. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityispedagogiikkaan painottuneisiin päiväkoteihin.”

Molemmat esitykseni menivät yksimielisesti läpi. Kiitos lautakunnalle! Ymmärrän kyllä kaupungin tarpeen järkeistää päiväkotiverkkoaan. Siitä asti kun aloitin varhaiskasvatusjaoston puheenjohtajana olen keskustellut lukuisten virkamiesten, kuntapolitiikkojen, päiväkodin johtajien ja työntekijöiden, vanhempien, lasten, yksityisiä tai ostopalveluita ylläpitävien tahojen  kanssa ja lukenut monenlaisia papereita näistä asioista. Keskustelujen ja perehtymisen tuloksena koin, että ei ollut realismia vaatia noita periaatteita pienten yksiköiden vähentämisestä pois kokonaan.  

Ostopalveluista on ilmeisesti pakko luopua jossain vaiheessa, koska ostopalvelut pitäisi lain mukaan säännöllisesti kilpailuttaa ja nyt näin ei ole toimittu. Mutta todella tärkeää on silloin  tehdä se hallitusti ja asiakasystävällisesti. Yhteensä kaupungilla on tällä hetkellä 29 ostopalvelupäiväkotia toistaiseksi voimassa olevilla vuosisopimuksilla. Suurin osa näistä on pieniä, useimmat käsittääkseni kannatusyhdistysten ylläpitämiä ja niillä tuskin on mahdollisuutta jatkaa toimintaa yksityisenä päiväkotina ainakaan ilman tukea. Joukossa on useampi painotettua varhaiskasvatusta tarjoava yksikkö. Siksi oli mielestäni tärkeää linjata millä ehdoilla luopuminen voidaan tehdä. 

Mietin, että onko meillä varaa toisaalta luopua kovin monesta yksiköstä tässä tilanteessa, kun uusia paikkoja tarvitaan koko ajan lisää ja vanhoista ilmenee sisäilmaongelmia? Ideaalimaailmassa meidän varmasti kannattaa korvata viisi todella pientä yksikköä yhdellä isolla ja palveluverkko voi silti perheiden kannalta säilyä liki samana. Reaalimaailmassa näin ei välttämättä tapahdu ja siksi mielestäni tärkeää alleviivata lasten ja perheiden etua periaatteissa, jotta toteutuksessa ei mennä metsään.  

Espoossa on poikkeuksellisen paljon pieniä yksiköitä, jotka ovat haavoittuvaisia ja tiloiltaan usein puutteellisia ja toisaalta rahaa ei ole seiniin loputtomasti käytettävissä.  Vaatimukset varhaiskasvatuksen laadulle ovat kasvaneet ja ihan pienissä yksiköissä esimerkiksi aukioloajat eivät aina kohtaa perheiden tarpeita eikä niille olekaan niin paljon kysyntää kuin mutulla tuntuisi. Olennaisinta kuitenkin on, että perheille on tarjolla laadukasta varhaiskasvatusta tarpeeksi lähellä kotia.

Toisaalta tiedän, että nämä pienet 1-2 ryhmän päiväkodit tai ryhmikset ovat monille perheille kovin rakkaita ja usein pieniä tiloja korvataan retkillä ja ulkoillaan paljon säällä kuin säällä. Tutut ja turvalliset aikuiset ja kaverit ovat perheen kannalta tärkeämpiä kuin seinät. Yhtä tärkeää siis on, että lasten ystävyyssuhteita ei rikota ja muutoksia suunnitellaan yhdessä henkilökunnan ja perheiden kanssa. 

Onneksi kuitenkin voimme todeta, että Espoon päiväkodit saavat todella hyviä arvosanoja koosta tai järjestämistavasta riippumatta.

Asiakaskyselyn tulokset järjestämistavan mukaan 2017 vs 2014. Asteikko 1-5.

Kerrohan mitä ajatuksia heräsi?

**********

*Tein muutosesityksiä vihreän ryhmämme kautta, koska en itse ole lautakunnan varsinainen jäsen enkä edes päässyt kokoukseen flunssan takia paikalle. Pöytäkirjassa ne on kirjattu varsinaisen lautakuntajäsenemme Kimmo Kyrölän nimiin. Lautakunnassa tehtiin yhteensä 21 muutos- tai lisäysesitystä periaatteisiin, joista suurin osa meni läpi. Seuraavaksi periaatteet menevät kaupunginhallitukseen ja sieltä valtuustoon. 

Jaa: