Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti? Miten yksityistä varhaiskasvatusta tuetaan?

Olemme keskustelleet varhaiskasvatusjaostossa varhaiskasvatuksen järjestämismuodoista usein. Siis siitä, että mitä väliä on sillä, onko päiväkoti kunnan oma vai jonkun muun omistama ja kuka kulut lopulta maksaa ja millä tavalla. Nyt yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ollaan Espoossa mylläämässä uusiksi. Palveluseteliä aletaan valmistelemaan ja ostopalvelut tulevat todennäköisesti lakkaamaan.

Espoossa on seuraavat tavat järjestää varhaiskasvatusta kodin ulkopuolella

  1. Kunnan omistama päiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti, yksiköitä yhteensä n. 170
  2. Yksityisen hoidon tuella toimivia päiväkoteja n. 65, määrä on ollut kasvava. Suurimmat toimijat ovat Pilke (17 päiväkotia), Norlandia (9), Touhula (7), loput muutaman yksikön toimijoita, joukossa mm. useita kielipäiväkoteja. Palveluntuottajat valitsevat asiakkaansa ja päättävät perimistään maksuista. Perheiden yksityisen hoidon tuen ja kuntalisien lisäksi maksamat varhaiskasvatusmaksut vaihtelevat palveluntuottajittain ja ovat pääosin hieman korkeammat kuin kunnallisen varhaiskasvatuksen korkein mahdollinen maksu
  3. Ostopalvelu, ei kilpailutettu 29. Useimmat näistä yhdistysten ylläpitämiä pieniä yksiköitä. Päivähoitomaksut ovat ostopalveluissa samat kuin kunnallisissa päiväkodeissa.
  4. Ostopalvelu, kilpailutettu 9
  5. Yksityiset ryhmikset 4 ja lisäksi perhepäivähoitajia ja työsopimussuhteiset hoitajat yksityisen hoidon tuella

Yleisesti voi sanoa, että sekä kunnallisissa että yksityisissä päiväkodeissa lapset saavat pääosin laadukasta varhaiskasvatusta ja perheet ovat tyytyväisiä. Usein päädytään väittelemään siitä, onko yksityinen vai kunnallinen päiväkoti parempi ja silloin mielikuvilla ja omakohtaisilla kokemuksilla on usein enemmän painoarvoa kuin varsinaisilla faktoilla.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen asiakastyytyväisyyskysely 2017

Miten yksityistä päivähoitoa Espoossa tuetaan jatkossa?

Espoossa tällä hetkellä n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Espoon strategiassa valtuustokauden yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että varhaiskasvatus on laadukasta ja osallistumisaste nousee. Toimenpiteenä tavoitteen saavuttamiseksi on muun muassa, että yksityinen ja julkinen varhaiskasvatus muodostavat toimivan kokonaisuuden ja niiden on oltava kaikkien lapsiperheiden saatavilla. Nyt on selvitetty palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa ja samalla laajemmin sitä, millä tavalla yksityistä varhaiskasvatusta Espoossa järjestetään ja asia oli opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa keskiviikkona 16.5.2018. Monissa muissa kunnissa palveluseteli on käytössä, Espoossa on ollut yksityisen hoidon tuki ja ostopalvelut. Kunta maksaa suurimman osan yksityisten toimijoiden järjestämästä päivähoidosta ja meille esitetyn selvityksen mukaan,  Espoo tuottaa päiväkotihoidon yhtä edullisesti tai edullisemmin kuin yksityinen palveluntuottaja.  Kunnan vastuulla on myös valvoa yksityisiä toimijoita, joten mistään puhtaasta yksityisestä toiminnasta ei oikeastaan ole kyse. Selvityksessä on esitetty kuusi vaihtoehtoista mallia järjestää yksityistä varhaiskasvatusta:

  1. Nykytilan jatkaminen
  2. Nykytila ja palveluseteli
  3. Palveluseteli ja yksityisen hoidon tuki kuntalisineen, luovutaan ostopalveluista
  4. Palveluseteli ja ostopalvelut, luovuttu yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  5. Palveluseteli, luovuttu ostopalveluista ja yksityisen hoidon tuen kuntalisien maksamisesta
  6. Yksityisen hoidon tuen kuntalisien kehittäminen, luovuttu ostopalveluista, ei palveluseteliä

Pohjaesityksenä on nyt jatkaa valmistelua vaihtoehdon 3 pohjalta ja siihen lautakunta myös päätyi. Virkamiehet siis ehdottivat, että Espoossa otettaisiin käyttöön palveluseteli ja säilytettäisiin yksityisen hoidon kuntalisät. Ostopalveluista luovuttaisiin kokonaan siirtymäajan jälkeen.

Ostopalveluista on virkamiesten mukaan tässä muodossa pakko luopua jossain vaiheessa, koska ostopalvelut pitäisi lain mukaan säännöllisesti kilpailuttaa ja nyt näin ei ole toimittu. Nykytilan jatkaminen ei siten taida olla aito vaihtoehto. Todella tärkeää on tehdä luopuminen hallitusti ja asiakasystävällisesti, koska käytännössä tämä ostopalveluista luopuminen tulee todennäköisesti lakkauttamaan useita nykyisin toimivia päiväkoteja. Suurin osa nykyisistä 29 ei kilpailutetuista ostopalvelupäiväkodista on pieniä, useimmat kannatusyhdistysten ylläpitämiä ja niillä tuskin on mahdollisuutta jatkaa toimintaa ainakaan ilman tukea. Ostopalvelupäiväkodeissa on tällä hetkellä noin 1300 lasta, näistä nettobudjetoituissa n. puolet eli n. 700 lasta eli ihan pienestä asiasta ei ole kyse.

Onneksi lautakunta hyväksyi Inka Hopsun esityksen: Edetessä kohdan kolme mukaisesti huomioidaan yhä palveluverkkopäätöksen yhteydessä tehty kirjaus: Ostopalvelusopimuksista voidaan luopua vähitellen, kun alueella on riittävästi korvaavia varhaiskasvatuspaikkoja eivätkä lasten matkat varhaiskasvatukseen olennaisesti pitene. Muutoksissa huomioidaan lapsen etu ja mahdollisimman yhtenäinen koulupolku ja kuullaan perheiden ja henkilökunnan toiveita ja selvitetään mahdollisuutta jatkaa lapsiryhmien toimintaa kaupungin omana toimintana tai yksityisenä palveluna. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityispedagogiikkaan painottuneisiin ostopalvelupäiväkoteihin.

Palvelusetelin / yksityisen varhaiskasvatuksen plussat ja miinukset

+ Palvelusetelin sääntökirjalla voidaan ohjata yksityisiä palveluntuottajia nykyistä mallia enemmän. Esimerkiksi voidaan asettaa maksukatto, jolloin palvelu on perheelle samanhintaista kuin kunnallinen päivähoito.
+ Palveluseteli on tulosidonnainen, jolloin tulojen pienetyessä myös päivähoitomaksut alenevat samalla tavalla kuin kunnallisessa päiväkodissa
+ voi lisätä perheiden valinnanvapautta jos yksityiset tuottajat siirtyvät palvelusetelituottajiksi ja yksityisellä puolella tarjolla enemmän vaihtoehtoja kuin kunnallisella
+ yksityiset voivat toimia ketterämmin ja ovat pystyneet esimerkiksi rakentamaan uusia yksiköitä halvemmalla kuin kaupunki
– Voi yksipuolistaa tarjontaa, jos vain isot toimijat lähtevät palveluseteliin. Jos luovutaan yksityisen hoidon kuntalisästä ja otettaisiin palveluseteli ja maksukatto, yksityiset toimijat eivät pystyisi enää pitämään korkeampia hintoja eikä pienillä toimijoilla olisi välttämättä mahdollisuutta jatkaa toimintaansa
– kunnalla voi tulla houkutus ohjata entistä enemmän perheitä yksityisiin päiväkoteihin palvelusetelillä eikä rakentaa omia päiväkoteja alueille, joilla niistä on pulaa. Siksi voisi olla hyvä linjata kunnallisen ja yksityisen päivähoidon suhdeluku.
– yksityinen valitsee asiakkaansa ja erityistä tukea tarvitsevat lapset ja vieraskieliset lapset eivät välttämättä ole tasa-arvoisessa asemassa. Vertikal Oy:n tekemän selvityksen mukaan yksikään yksityinen toimija Espoossa ei kertonut tarjoavansa palvelua ensisijaisesti erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja joskus tuen tarpeen ilmentyessä lapsi on voinut joutua vaihtamaan päiväkotia.
– Palveluseteliä koskeva lainsäädäntö on juuri nyt epävarmalla pohjalla, koska kyse on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Varhaiskasvatus on nykyään osa koulutusjärjestelmää ja sivistyspalveluita, eikä siellä tunneta palveluseteliä. Vähän hassulta tuntuisikin saada palveluseteli peruskouluun. Kuitenkin myös Helsinki selvittää samaan aikaan palvelusetelin käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa
– yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Isot toimijat Espoossa ovat osin ulkomaisten pääomasijoittajien omistamia ja koska kunta subventoi isosti yksityistä päivähoitoa, on ihan relevanttia kysyä, mihin veronmaksajien rahat tässä järjestelyssä menevät. Siksi myös tukemisen muotoja on hyvä tarkastella kriittisesti.
-Sekä palvelusetelin käyttöönotto, että yksityisen hoidon tuen kuntalisän kehittäminen tulosidonnaiseen suuntaan tuottaisivat lisäkustannuksia nykyiseen järjestämistapaan verrattuna. Varhaiskasvatuksen nettokustannukset kasvaisivat järjestämistavasta riippuen noin 1,1 – 2,5 miljoonaa euroa vuositasolla.

Yksityinen vai kunnallinen päiväkoti?

Itse suhtaudun varauksella yksityisen päivähoidon määrän lisäämiseen nykyisestä. Jo nyt Espoossa n. 25 % varhaiskasvatuksesta on yksityistä. Vertailun vuoksi Helsingissä ja Vantaalla osuus on alle 15% Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä yli 30 %, Joensuussa taas melkein 0% eli yksityistä vaihtoehtoa ei käytännössä ole. Ongelmalliseksi iso osuus muodostuu silloin, jos alueella ei ole vaihtoehtona kuin yksityinen varhaiskasvatus. Viime vuosina kysyntä on kasvanut nimenomaan kunnallisella puolella ja maksuttomuuden laajentumisen myötä varhaiskasvatus rinnastuu koko ajan enemmän peruskouluun. Opimme koko ajan enemmän siitä, miten tärkeää ja vaikuttavaa varhaiskasvatus on. Toisaalta yksityisen hoidon tuen päiväkodeissa vain 36 % henkilökunnasta täytti kelpoisuusehdot vuoden 2017 tarkastuksissa Espoossa. Yksityinen on hyvä renki, mutta tällaisessa kaikille tarkoitetusssa sivistyspalvelussa vähän huono isäntä.

Varhaiskasvatusjaostossa kävimme aiheesta pitkän keskustelun. Päätösesitystä ei silloin vielä ollut ja materiaalista puuttuivat kustannuslaskelmat, joten emme voineet suoraan ottaa kantaa vaihtoehtoihin. Lopulta päädyimme lausumaan aiheesta seuraavaa: ”yksityisen varhaiskasvatuksen järjestämisen uudelleenorganisointia suunnitellessa otetaan huomioon järjestämismuotojen vaikutukset lapsiin ja perheisiin, sekä tasa-arvoinen mahdollisuus palveluiden käyttöön. Palvelusetelin ja yksityisen hoidon tuen kuntalisän käytön kustannusvertailut sekä yhteenvedot muissa kunnissa noudatettavien palvelusetelien sääntökirjojen periaatteista on tuotava päätöksenteon tueksi. Jos palvelusetelin käyttöönottoon päädytään, on sääntökirja tuotava poliittisesti hyväksyttäväksi.” Nyt siis selvityksiä on tehty ja ehdotus lautakunnassa on, että palvelusetelin sääntökirjaa aletaan valmistelemaan päätettäväksi.

Aikas monimuotoinen eikä lainkaan mustavalkoinen kokonaisuus. Pääasia, että lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta tasa-arvoisesti mahdollisimman lähellä kotia ja perheitä ja henkilökuntaa aidosti kuullaan kun isoja muutoksia tehdään.

Jaa: