Espoon budjetti 2019 – panostus varhaiskasvatukseen

Espoon budjetista saatu neuvottelutulos on hyvä. Osittain torjuntavoitto tosin, mutta tärkeä sellainen. Vihreiden kannat neuvottelutulokseen Espoon Vihreiden sivuilla. Omassa valtuustopuheessani keskityin vähemmän yllättävästi varhaiskasvatukseen. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen kannattaa houkutella entistä enemmän lapsia mm. maksuttomuuden avulla. Samalla täytyy pitää tarkasti huoli, että varhaiskasvatus on aidosti laadukasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Varhaiskasvatusjaoston puheenjohtana olen päässyt seuraamaan espoolaista varhaiskasvatusta myös muusta kuin vanhemman roolista nyt puolitoista vuotta. Olen yhä vaikuttuneempi siitä, miten hienoa ja arvokasta meidän varhaiskasvatuksen henkilökunta joka päivä espoolaisissa päiväkodeissa tekee. Siksi olenkin tosi iloinen, että saimme budjettineuvotteluissa läpi meille vihreille tärkeän 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun ensi syksystä alkaen. Kokeilun myötä yhä useampi 5-vuotias pääsee 20 tunniksi viikossa varhaiskasvatukseen.

Kyseessä on iso periaatteellinen asia, mutta käytännössä asiat eivät välttämättä muutu radikaalisti. Valtaosa espoolaisista 5-vuotiaista on jo varhaiskasvatuksessa. Vieraskielisten lasten osuus on kuitenkin paljon pienempi kuin suomen- tai ruotsinkielisten ja myös alueelliset erot osallistumisasteessa ovat suuret. Maksuttomuus on yksi tapa lisätä tasa-arvoa ja mahdollistaa kaikille halukkaille pääsy varhaiskasvatukseen. Nyt oli mahdollisuus ottaa tämä valtakunnallisesti etenevä kokeilu Espoossa käyttöön, kun ensi vuonna on valmistumassa useita päiväkotihankkeita ja tilaakin pitäisi siis ensi syksynä olla.

Itse olen ollut monta kertaa lasten päiväkotiaikana vaikuttunut siitä, mitä kaikkea he ovatkaan päivän aikana tehneet. Varhaiskasvatus tasaa kodin vaikutusta lapsen oppimiseen. Päiväkodissa luetaan niillekin, joille ei kotona lueta. Siellä piirretään, askarrellaan, leikitään, opetellaan numeroita, muotoja ja kirjaimia. Sieltä saa kavereita ja oppii kaveritaitoja. Siellä oppii suomea, vaikka kotona ei sitä puhuttaisi. Siellä oppii oppimaan, noudattamaan ohjeita ja toimimaan erilaisten aikuisten ja lasten kanssa. Siellä pääsee metsäretkelle myös vannoutuneen kaupunkilaisperheen lapsi ja teatteriin ja kirjastoon sekin, joka ei muuten kävisi.

Monikulttuurisessa Espoossa varhaiskasvatuksen merkitys lasten koulupolun tasaajana on merkittävä. Varhaiskasvatusikäisistä lapsista Espoossa jo neljäsosa on vieraskielisiä. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen pistetty euro on tutkitusti se vaikuttavin euro, jonka koulutukseen voi laittaa. Meidän pitääkin pitää tiukasti huoli siitä, että kaikki varhaiskasvatus on myös aidosti laadukasta. Tarvitsemme siis jatkossakin riittävästi uusia tiloja ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin. Onneksi nyt käsillä olevassa talousarviossa on myös lisätty pysyvien varahenkilöiden määrää ja uusia vakansseja varhaiskasvatukseen. Investointointiohjelmaan saimme neuvotteluissa lisättyä uusia päiväkotihankkeita tarvetta vastaamaan. Näitä ei kuitenkaan vielä eritelty investointiohjelmassa. Seuraamme tarkasti ovatko lisäykset riittäviä ja että neuvottelutulos aidosti toteutuu.

Tein valtuustossa seuraavan toivomuksen
Valtuusto toivoo, että toimitilainvestointiohjelmaneuvotteluissa investointiohjelmaan lisätty 30 M€ varaus viiden päiväkodin peruskorjaukseen/ uudisrakennuksiin alueille, joissa paikkatarve on suurin, kohdennettaisiin vuoden 2019 aikana siten, että kohteet voidaan lisätä vuoden 2020 talousarvion yhteydessä hyväksyttävään investointiohjelmaan.

Jaa:

Puheeni talousarviovaltuustossa 7.12.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos budjettineuvottelujen osapuolille hyvästä lopputuloksesta. Erityisen iloinen olen nuoriin ja perheisiin kohdistuvista panostuksista.

Tärkeintä on, että koulutukseen esitettyjä säästöjä saatiin torjuttua ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ja kouluterveydenhoitoon saatiin lisää rahaa. Vihreiden tavoitteista moni toteutui neuvotteluissa. Ongelmien ennnaltaehkäisy tulee todella paljon halvemmaksi kuin rikkinäisten mielien korjaaminen tai yksikin toteutumatta jäänyt mahdollinen tulevaisuus.

Olenkin iloinen, että budjetissa ennaltaehkäisyyn osoitettiin rahaa mm. harrastustoiminnan edistämiseen ja vähävaraisten lasten harrastusten tukemiseen. Säännöllinen harrastaminen suojaa nuorta yksinäisyydeltä. Nuorisotutkimuksen tuoreessa selvityksessä ystävien puute nousi keskeiseksi siinä, milloin nuori koki itsensä syrjäytyneeksi. Espoon hyvinvointikertomuksen mukaan yläkoulussa, lukiossa ja ammattikoulussa usein itsensä yksinäiseksi tuntevia on 9%. Ammattikoululaisista 20 % ei ole mitään säännöllistä harrastusta. Itse olen huolissani niistä nuorista, jotka tippuvat väleihin ja joita kukaan ei pyydä mukaan. Näiden nuorten etsimiseen ja ohjaamiseen kaupungin kannattaa käyttää resursseja esim. etsivän nuorisotyön muodossa ja tehdä järjestöjen kanssa hyvää yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä. Se on meidän kaikkien etu.

Ennaltaehkäisyä on myös panostaa varhaiskasvatukseen ja toisaalta erilaiseen avoimeen matalan kynnyksen toimintaan perheille. Esimerkiksi asukaspuistot ovat tärkeitä alueellisia kohtaamispaikkoja lapsiperheille ja koululaisille. Olenkin iloinen, että peruskorjauksen tarpeessa oleva Matinkylän asukaspuisto saatiin budjettineuvotteluissa lisättyä Matinraitin päiväkotihankkeeseen mukaan. Asukaspuistoja tulee edelleen kehittää yhteistyössä kaupungin eri toimialojen ja muiden tahojen kanssa ja luoda omalta osaltaan ”koko kylä kasvattaa henkeä”. Tuttuja ja turvallisia aikuisia tarvitaan lisää lasten ja nuorten elämään, olivat ne sitten kaupungin työntekijöitä asukaspuistoissa, kirjastoissa, päiväkodeissa, kouluissa ja nuorisotyössä tai vapaaehtoisia harrastustoiminnassa. Kaupungin tärkeä tehtävä on varmistaa, että näitä turvallisia aikuisia löytyy tavalla tai toisella kaikille.

(Lopulta en pitänyt puhetta valtuustossa koska puhujalista oli pitkä, mutta julkaisen sen täällä)

Jaa:

Kuinka paljon rahaa varhaiskasvatukseen on tarpeeksi?

Varhaiskasvatusjaosto kokousti toisen kerran keskiviikkona 4.10. Käsittelimme talousarvioesitystä ja toisaalta myös tuoretta raporttia kuuden suurimman kaupungin varhaiskasvatuksen palveluista ja kustannuksista.  Talousarvio oli käynyt jo lautakunnassa ja varhaiskasvatuksen budjettikehys näyttää virkamiesten mukaan tällä kertaa kohtalaisen hyvältä. Leikkauksia ei esitetä vaan varhaiskasvatukseen ollaan saamassa uusia työntekijöitä. Toisaalta 2018 alusta voimaan tulevat varhaiskasvatusmaksujen alennukset, joiden vaikutusta on vaikea ennustaa. Maksujen alennus todennäköisesti houkuttaa uusia lapsia varhaiskasvatuksen piiriin. Lisäksi yksityisistä päiväkodeista saattaa siirtyä kunnallisiin päiväkoteihin lapsia, koska alennukset eivät koske yksityisen hoidon tukea, mutta tähän lautakunnassa esitettiin ainakin osittaista ratkaisua.

Kunnallisen varhaiskasvatuksen oletettua suurempaan kysyntään pitäisi siis varautua. Ei ole ihan helppo yhtälö, kun samaan aikaan päivähoitopaikkoja tarvitaan muutenkin jatkuvasti lisää, mutta onpa hyvä, että maksut alenevat. Varhaiskasvatus kuuluu kaikille ja rahasta se ei saa jäädä kiinni. Seuraavaksi tulee kaupunginjohtajan budjettiesitys marraskuun alussa, josta valtuustoryhmät käyvät sitten neuvottelut ja valtuusto päättää neuvottelutuloksen pohjalta budjetista joulukuun alussa. Nyt on siis aika vaikuttaa.

Kuuden suurimman kaupungin kunnallisen varhaiskasvatuksen kustannukset per laskennallinen lapsi

Itse pohdin juuri nyt, että kuinka paljon rahaa varhaiskasvatukseen on tarpeeksi? Virkamiesten mukaan tilanne on nyt suhteellisen hyvä ja Espoossa ollaan saatu toimintaa tehokkaammaksi. Emme tuota enää Suomen kalleinta varhaisasvatusta. Kuvasta näkee, että Espoossa tila- ja ateriakustannukset ovat korkeampia kuin muualla, henkilökuntaan menee vähemmän rahaa kuin Turussa ja Helsingissä.

Viime vuonna maan hallitus kasvatti ryhmäkokoja, mutta Espoossa päätettiin väännön jälkeen olla nostamatta suhdelukua yli 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa 1:8 ja pidettiin suhde 1:7:ssä. Tarkoittaa siis sitä, että seitsemää yli 3-vuotiasta kokoaikaista lasta kohden pitäisi päiväkodissa olla yksi kasvatusvastuullinen hoitaja tai opettaja. Kuitenkin olen saanut paljon viestejä hoitohenkilökunnan ja lasten suhdeluvusta ja sen tulkinnasta. Olen kuullut, että suhdeluku ei läheskään aina pidä ja voi olla kohdillaan vain muutaman tunnin päivässä varsinkin sairastapauksissa.

Olen kuullut useammasta paikasta, että sijaisia saa palkata vain, jos koko talon tasolla on siihen tarvetta. Eli jos johtajan alaisuudessa on vaikka 7 ryhmää, niin lapsia voi puuttua joka ryhmästä vain yksi, mutta yhteen ryhmään ei saa palkata sijaista hoitajan ollessa poissa vaan muiden hoitajien ja opettajien on tuurattava. Ja siellä yhdessäkin ryhmässä voi olla silti ne 20 lasta ja vain kaksi aikuista.

Varhaiskasvatuksen johtajalta saamani tiedon mukaan suhdeluku lasketaan jakamalla alle 3-vuotiaiden lasten määrä neljällä, 3 v. täyttäneiden määrä seitsemällä ja osapäiväisten lasten määrä 1/13. Tällä periaatteella samassa ryhmässä voi olla paikalla yhtä aikaa myös eri ikäisiä lapsia yhteensä maksimissaan kolmelle kasvattajalle. Suhdelukuperiaatteesta voidaan poiketa lyhytaikaisesti. Suhdeluvut lasketaan nimenomaan koko talon tasolla, ei yksittäisen ryhmän vaikka niissä toimitaankin ja ryhmäkoosta puhutaankin.

Päiväkodinjohtajat yhdessä aluepäälliköiden kanssa arvioivat sijaisten tarpeen tilannekohtaisesti siten, että suhdelukuperiaatetta noudatetaan. Mutta suhdeluku on tosiaan laskennallinen, eikä siis suinkaan tarkoita sitä, että jokaisessa 21 lapsen ryhmässä olisi aina kolme kasvattajaa paikalla. Ja ryhmä voi olla siis isompikin jos mukana osapäiväisiä lapsia. Meille annettiin jaostossa ymmärtää, että rahat eivät millään riitä siihen, että aina sairastapauksissa hankittaisiin sijainen vaan sitä aina tapauskohtaisesti arvioidaan. Onko sinulla kokemuksia siitä, että sijaista ei ole saanut, vaikka tarve olisi ollut? Laita minulle viestiä, kuulisin siitä mielelläni. 

Seuraavaksi pitää selvittää: Voitaisiinko isoihin päiväkoteihin palkata vakituisia tuuraajia, jotka voisivat tulla auttamaan aina tarpeen tullen ryhmiä ja jos kaikkialla olisi täysi miehitys niin auttaa eniten apua tarvitsevaa ryhmää, tarjota suunnitteluaikaa lastentarhanopettajille tms. Käsitin, että tällaisia ei nykyään ole, vaan suhdeluvut on todella tarkkaan laskettu ja ”ylimääräisiä” käsipareja ei saa olla. Minkälainen kustannusvaikutus tällaisella olisi? PÄIVITYS 14.10: vakituisia sijaisia kuulemma on, mutta ovat kuulemma sidottuja usein jo pitkälle eteenpäin lomien ja muiden etukäteen tiedossa oleviin poissaoloihin. Pitäisikö tuuraajia olla enemmän?

Tai kuinka paljon lisää rahaa tarvittaisiin siihen, että sijaiskäytäntöä voitaisiin löysätä edes vähän? Voisiko päiväkodin johtajalle ja ryhmän henkilökunnalle antaa vapauden ja vastuun päättää siitä hankitaanko sijainen vai ei? Miksi ei?

Moni päiväkodissa uupuu, kun hallinnan tunne omasta työstä katoaa eikä saa tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi. Jos on tunne, että omaa ammattitaitoa ei arvosteta, eikä epäkohtiin puututa. Kolmannes suunnittelee alan vaihtoa. Tähän meillä ei todellakaan ole varaa, kun koulutettua henkilökuntaa tarvittaisiin koko ajan enemmän.

Varhaiskasvatuksesta tulee kovin ristiriitaista viestiä: samalla monen vanhemman kokemukset ovat todella hyviä ja monessa päiväkodissa myös henkilökunta viihtyy ja voi hyvin. Hienoa kehittämistyötä tehdään ja varhaiskasvatus nähdään jo tärkeänä osana koulutusjärjestelmää. Toisista paikoista taas kuulee todella karuja juttuja. Toisaalta vanhemmat eivät läheskään aina näe henkilökunnan uupumusta ja paljon on kiinni myös johtamisesta ja asioiden viestimisestä.

Miten sinä parantaisit päiväkodin arkea, jotta se olisi paitsi lapsille myös henkilökunnalle parempi paikka? Mitä siihen tarvitsi juuri nyt kaikkein eniten?

Jaostossa tarkastelemme seuraavaksi henkilökunnan hyvinvointiraporttia. Päiväkotitiloista taas on valmisteilla Espoossa iso selvitys. Näihin aiheisiin tulevissa kirjoituksissa.

*******

Kuva Nuumäen päiväkodista, jossa varhaiskasvatusjaosto kokousti 4.10 ja tutustui toimintaan päiväkodin johtajan johdolla. Hieno paikka ja hienoa toimintaa siellä ja hyvä osoitus siitä, että iso päiväkoti voi olla todella toimiva ja tilat ihanat kun ne on hyvin suunniteltu. 

Jaa: